WASHINGTONIN 10-VUODEN SUUNNITELMA LÄHI-IDÄLLE

Mitä et tiedä Yhdysvallat – Iran -sopimuksista
par Thierry Meyssan

Thierry Meyssan

Ranskalainen intellektuelli, Voltaire-verkon ja Axis for Peace -konferenssin perustaja ja puhemies. Hänen kirjoituksensa jotka erikoistuvat kansainvälisiin suhteisiin ovat näkyvillä päivittäisissä sanomalehdissä ja viikkojulkaisuissa arabiaksi, espanjaksi ja venäjäksi. Hänen kaksi viimeistä kirjaansa julkaistuina englanniksi: 9/11 the Big Lie ja Pentagate.

Viimeisten kahden vuoden ajan, Yhdysvallat on salaisesti neuvotellut alueellisesta tulitauosta Iranin kanssa. Saavuttuaan nyt kahdenkeskiseen sopimukseen, he ovat ilmoittaneet ratkaisun ydinvoiman kysymykselle sekä taloudellisille sanktioille monitasoisten neuvottelujen puitekehyksessä joka on ollut kesken vuodesta 2003 alkaen. Etuoikeutettuna todistajana, Thierry Meyssan paljastaa panokset koskien tätä diplomaattista sekasotkua sekä miten Washington aikoo organisoida Levantin ja Persian Lahden alueet seuraavan vuosikymmenen ajaksi.

VOLTAIRE-VERKOSTO | DAMASKO (SYYRIA) | 7 AVRIL 2015
FRANÇAIS DEUTSCH PORTUGUÊS РУССКИЙ ENGLISH فارسى ESPAÑOL ITALIANO عربي ΕΛΛΗΝΙΚΆ NEDERLANDS TÜRKÇE POLSKI

John Kerry ja Mohammad Javad Zarif ovat vieneet päätökseen salaisen, kaksipuolisen, alustavan poliittisen sopimuksen. Näin tehdessään, he ovat myöskin vieneet päätökseen julkisen sopimuksen 5+1 monitahoisten neuvottelujen puitekehyksessä.
Salaiset kahdenkeskiset keskustelut

Alkaen maaliskuusta 2013, Yhdysvallat sekä Iran ovat käyneet läpi salaisia keskusteluja. Nämä julkisuudesta pois pidetyt yhteydenotot aloitettiin Omanissa. Iranilaisten osalta, jotka olivat tukehtumaisillaan taloudellisten ja rahapoliittisten hyökkäyksien johdosta, joille ei ole ollut historiallista ennakkotapausta, kyseessä ei ole ollut periksianto imperialismille, vaan saapuminen tulitaukoon muutamien vuosien ajaksi, juuri riittävän pitkäksi ajaksi palauttaa jonkin verran voimia. Yhdysvalloille, joka toivoo voivansa siirtää joukkojaan Lähi-Idästä Kauko-Itään, tämän mahdollisuuden tuli olla liitettynä erityisiin takuisiin niin että Teheran ei hyöytyisi sopimuksesta ja laajentaisi vaikutusvaltaansa kauemmas.

Yhdysvaltain tiimä johti kaksi ensiluokan neuvottelijaa, Jake Sullivan ja William Burns. Emme tiedä kuka suoritti Iranilaisen delegaation kokoonpanon. Jake Sullivan oli yksi Ulkoministeri Hillary Clintonin pääneuvonantajista, mutta ei jakanut tämän sokeaa tukea Israelille, eikä hänen viehätystään Muslimiveljeskunnan suuntaan. Hän organisoi sodat Libyaa ja Syriaa vastaan. Kun Rva Clinton heitettiin ulos Presidentti Obaman toimesta, Jake Sullivanista tuli neuvonantaja Vara-Presidentti Bidenin Kansallisen turvallisuuden virastoon (NSA). Näissä puitteissa hän otti osaa keskusteluihin Iranin kanssa. Mitä tulee William Burnsiin, hän on uradiplomaatti - josta on todettu että hän on yksi Yhdysvaltain parhaita. Hän liittyi keskusteluihin ominaisuudessaan Valtiosihteeri John Kerryn adjutanttina.

Ainakin kaksi päätöstä on syntynyt näiden keskustelujen pohjalta. Ensimmäiseksi, Iranin ylin johtaja, Ajatollah Ali Khamenei, suostui huolehtimaan siitä että Esfandiar Rahim Mashaie – aikaisempi Vallankumouksellisen vartioston Tiedustelupalvelun päällikkö, nyt Kansliapäällikkö ja lain puitteissa sukua avioliiton kautta Mahmoud Ahmadinejadille – jätettiin Presidentti-kilvan ulkopuolelle. Tällä tavoin, Iran madaltaa profiiliaan kansainvälisissä tapauksissa. Edelleen tämän pohjalta, Yhdysvallat huolehtii siitä että heidän Iranin vastaiset liittolaisensa madaltavat profiiliaan, ja vapauttavat 5+1 -neuvottelut koskien ydinvoimaa sillä tavoin että pakotteet saadaan päättymään.

Ja todella, kaikkien yllätykseksi, Perustuslaillisen vartioston neuvosto (jonka jäsenistä puolet oli nimitetty ajatollah Khamenein toimesta) sensuroi Esfandiar Rahim Mashaien ehdokkuuden, kun taas vaaligallupit projektoivat hänet ensimmäisen kierroksen voittajaksi. Vallankumouksellisten rivistöjen jakautumisen ansiosta, Ylimmän johtajan taidokkaasti kultivoimana, Sheikki Hassan Rohani valittiin tämän sijasta. Hän oli tilanteeseen soveltuva henkilö, nationalistinen saarnamies, ja oli toiminut ydinvoiman kysymysten pääasiallisena neuvottelijana vuosina 2003 - 2005. Hän oli hyväksynyt kaikki eurooppalaiset vaatimukset ennen kuin vapautettiin toimistaan Mahmoud Ahmadinejadin taholta tämän tullessa Presidentiksi. Hra Rohani oli opiskellut perustuslakia Skotlannissa, ja oli ensimmäinen Iranilainen johon otettiin yhteyttä Israelin ja Yhdysvaltain toimesta Irangaten aikana. Yritetyn ’värivallankumouksen’ aikana vuonna 2009, CIA:n organisoimana sekä ajatollahien Rafsanjanin ja Khatamin avustamana, hän otti lännen ajaman linjan Presidentti Ahmadinejadia vastaan. Samaan aikaan, hänen asemansa saarnamiehenä mahdollisti mollahien julistamaan valtiovallan Vallankumouksen vartiostolta.

Lisäksi, Yhdysvallat myös antoi ohjeita Saudi-liittolaisilleen madaltaa profiiliaan sekä tarjota hyväntahtoisen tervetuliaistoivotuksen uudellen Iranilaiselle hallitukselle. Muutamien kuukausien ajan, Riyad ja Teheran olivat yhtä hymyä, kun Sheikki Rohani suoritti henkilökohtaisen yhteydenottonsa Yhdysvaltain vastapuolensa kanssa.
Valkoisen talon suunnitelma

Valkoisen talon ideana oli huomioida Iranilaisten onnistumiset Palestiinassa, Libanonissa, Syyriassa, Irakissa ja Bahrainissa ja jättää Teheran nauttimaan vaikutusvallastaan näissä maissa ja vastavuoroisesti luopua vallankumouksensa laajentamisesta. Jättäen idean Lähi-Idän jaosta venäläisten kanssa, Washington oli nyt tarkastelemassa mahdollisuutta jakaa se Saudi-Arabian ja Iranin kanssa ennen joukkojensa siirtämistä.

Tämän mahdollisen jaon ilmoittaminen yht’äkkisesti vahvisti alueellisten tapahtumien jakoa Sunni (Saudi) - Shiia (Iran) -konfliktina, joka on absurdia, koska johtajien uskonnot eivät yleensä käy yksi yhteen näiden tukijoukkojen kanssa.

Kuitenkin, tämä jako toi Lähi-Idän takaisin Bagdad-liiton [1] aikakaudelle, toisin sanoen, Kylmään sotaan, lukuun ottamatta tosiseikkaa että Iran nyt esitti Neuvostoliiton osaa, ja vaikutusvallan vyöhykkeet olivat jakautuneet eri tavoin.

Lukuun ottamatta tosiseikkaa että tämä voisi vain ärsyttää nykyistä Venäjän Federaatiota, tämä uusi jako veti Israelin takaisin aikakaudelle jolloin sillä ei ollut Yhdysvaltain tukea. Pääministeri Benjamin Netanyahun näkökulmasta, a maansa puolueellinen laajentaja jonka kantana on "Eufratekselta Nillille», tämä ei ollut hyväksyttävissä. Tästä johtuen hän pyrki kaikkien valtuuksiensa puitteissa sabotoimaan jatkuvaa ohjelman toteutusta.

Tästä johtuen, huolimatta siitä että sopimus koskien ydinvoiman kysymyksiä joka saavutettiin Genevessä vuoden 2014 alussa, Yhdysvaltain neuvottelija, Wendy Sherman, ajoi Israelin vaatimuksia panosten nostattamiseksi. Hän yllättäen vahvisti että Washington ei yksinkertaisesti hyväksyisi takeita että Iranin puolelta olisi mahdotonta rakentaa ydinasetta, mutta vaati myös takeita että se luopuisi ballistisista ohjuksista. Tämä hämmästyttävä vaatimus hylättiin Kiinan ja Venäjän taholta, jotka ilmaisivat että sen kaltainen vaatimus ei ollut sisällytettynä Ydinaseiden lakkautus-sopimukseen tai 5+1 -muodostelman lähtökohtiin.

Tämä uusi asetelma tuo esiin että ydinpommi ei koskaan ollut Yhdysvaltain lähtökohtainen huolenaihe, huolimatta siitä että nämä käyttivät tätä ennakkoasetelmassa rajoittaa Irania hirvittävin taloudellisin ja rahapoliittisin hyökkäyksin. Lisäksi, Presidentti Obama epäsuorasti tunnusti tämän puheessaan huhtikuun toinen päivä, viitaten Ylimmän johtajan fatwaan joka kieltää tämän kaltaisen aseen [2]. Todellisuudessa, Iranin Islamilainen Tasavalta hylkäsi ydinohjelmansa vähän ajatollah Khomeinin julistuksen jälkeen koskien joukkotuhoaseita vuonna 1988. Tästä hetkestä lähtien, Teheran jatkoi vain siiviilikäyttöön pohjautuvaa tutkimusta, huolimatta siitä että jotkin tämän tutkimuksen elementit saattoivat omata sotilaallisia yhteyksiä, esim. sotalaivojen käytössä. Imaami Khomeinin näkökulmasta tuli laki ajatollah Khamenein fatwalla, 9. elokuuta 2005 [3].

Joka tapauksessa, vaikka Washington pitää Benjamin Netanyahua "hysteerisenä fanaatikkona", se vietti vuoden 2014 pyrkimyksellä löytää sopimuspohjaa Tsahalin kanssa. Idea vaiheittain toi itseään esiin että alueellisessa jaossa Saudi-Arabian ja Iranin välillä, tuli olla suojausjärjestelmä juutalaiselle siirtomaalle. Tämä antoi pohjaa projektille luoda uudenlainen Bagdadin liitoutuma – alueelliset NATOn ilmentymät, virallisesti asetettuina Saudi-Arabian johdon alle jotta se olisi Arabien hyväksymä, mutta todellisuudessa Israelin johtama - aivan kuten vanha liittoutuma oli Yhdysvaltojen johtama huolimatta siitä että nämä eivät olleet edes jäseniä. Tästä projektista tuli julkinen President Obaman toimesta tämän Kansallisen puolustuksen ohjelmassa, helmikuun 6. päivä, 2015 [4].

Ydinasesopimusta ja talouspakotteiden päättymistä täten viivästytettiin. Washington organisoi Tsahalin kapinan Benjamin Netanyahua vastaan, ollen vakuuttuneita että Pääministeri ei pysyisi vallassa pitkään. Mutta, huolimatta Israelin turvallisuuden komentajien luomuksesta ja huudoista lähestulkoon kaikkien vanhojen ylimpien upseereiden puolelta olla äänestämättä Netanyahua, hän onnistui vakuuttamaan kannattajilleen että hän olisi ainoa henkilö juutalaisen siirtomaan puolustamisessa. Hänet äänestettiin uudelleen valtaan.

Koskien Palestiinaa, Washington ja Teheran hyväksyivät Israelin tilanteen jäädyttämisen ja Palestiinan valtion luomisen Oslon sopimusten mukaisesti. Netanyahu, joka ei ainoastaan vakoillut 5+1 neuvotteluja, mutta myös salaisia kahdenkeskisiä keskusteluja, reagoi voimakkaasti julkisella ilmoituksella että niin pitkään kuin hän olisi elossa, Israel ei koskaan hyväksyisi Palestiinan valtion tunnustamista. Hän täten julisti että Tel-Avivilla ei ollut aikomusta kunnioittaa omaa allekirjoitustaan Oslon sopimuksissa, ja oli vain jatkanut neuvottelujaan Palestiinan viranomaisten kanssa viimeiset kaksi vuosikymmentä saadakseen aikaa.
Yhdistetyt Arabivoimat

Kärsimättömänä tämän päättämiseksi, Washington ja Lontoo valitsivat Jemenien kapinan päätökseksi. Huti-Shiiat, liittoutuneina ex-Presidentti Salehille uskollisten sotilaiden kanssa, olivat vaatineet ja saavuttaneet Presidentti Hadin virasta luopumisen, joka yllättäen muutti mielensä. Todellisuudessa, Hadi ei ollut pitkään aikaan ollut laillinen tai lainmukainen johtaja. Hän oli laajentanut valtuuksiaan virkakautensa lopussa sitoumusten pohjalta joita hänellä ei ollut aikomusta kunnioittaa. Yhdysvallat tai Yhdistynyt Kuningaskunta ei omannut mitään erityistä sympatiaa kummallekaan osapuolelle joita nämä olivat tukeneet eri aikoina. Ne sallivat Saudi-Arabian vahvistaa että tämä vallankumous oli vallankaappaus, ja yrittää uudelleen vielä kerran liittää maan. Sotilaallinen operaatio organisoitiin Lontoon toimesta tukea Adenia Somalimaan piraattivaltion toimesta. Samaan aikaan, käyttämällä Jemenien kriisiä taustatekijänä, Arabiliiga julkaisi Arabien osan uudessa alueellisessa NATO:ssa – Yhdistetyissä Arabivoimissa.

Kolme päivää myöhemmin, 5+1 sopimukset, jotka olivat neuvoteltuina vuotta aikaisemmin, julkistettiin myöskin [5]. Kuitenkin, väliajalla, Valtiosihteeri John Kerry ja his hänen Iranilainen vastakappaleensa, Mohammad Javad Zarif, kuluttivat kokonaisen päivän käyden läpi kaikki keskustelun poliittiset kohdat. Päätettiin että Washington ja Teheran laskisivat painetta Palestiinassa, Libanonissa, Syyriassa, Irakissa ja Bahrainissa seuraavien kolmen kuukauden ajaksi ja että Geneven sopimus ei tulisi allekirjoitetuksi ennen kesäkuun loppua, ja tulisi pysymään voimassa seuraavat 10 vuotta mikäli molemmat osapuolet pitäisivät sanansa.
Seuraamukset

On todennäköistä että seuraavan kolmen kuukauden aikana, Netanyahu pyrkii suorittamaan toisen yrityksen sabotoida Yhdysvaltain suunnitelman. Tästä johtuen ei olisi yllättävää jos tulemme näkemään joitain julistamattomia terroristitoimia tai poliittisia salamurhia, vastuu joka voidaan asettaa Washingtonille tai Teheranille, jotta voidaan pysäyttää allekirjoitus joka on tavoitteena suorittaa 30. kesäkuuta 2015.

Tästä johtuen tulisi olemaan loogista Washingtonin näkökulmasta rohkaista poliittista kehitystä Israelissa joka rajoittaisi Pääministerin valtaa. Erittäin kova puhe Presidentti Reouven Rivlinin toimesta, kun hän vaati Netanyahua muodostamaan seuraavan hallituksen, tulisi lukea sen kaltaisena.

Jemeniä ei ole koskaan käyty läpi kahdenkeskisissä keskusteluissa. Jos sopimus allekirjoitetaan, Jemen saattaa tästä johtuen pysyä ainoana olemassa olevana riidanaiheena alueella seuraavan 10 vuoden kuluessa.

Washingtonin viedessä päätökseen sopimuksen Teheranin kanssa ja edistäen sotilasliittoutumaa Saudi-Arabian kanssa, se samaan aikaan toteuttaa vastakkaista politiikkaa näiden valtioiden yhteiskunnissa. Toisaalta, se suosii alueiden jakoa valtioiden välillä, ja toisaalta, se jakaa yhteiskuntia terrorismin avulla, mennen niin pitkälle että luovat terroristien alivaltion, Islamilaisen Emiraatin ("Daesh").

Alkuperäisesti, Yhdysvallat oli suunnitellut perustaa Yhdistetyt Arabivoimat Persian Lahden valtioiden ja Jordanian kanssa, ehkä jopa Marokon kanssa myöhemmin. On olemassa yhdenmukaisuus kyseessä olevien valtioiden välillä. Kuitenkin, Oman ei ole pitänyt etäisyyttään, huolimattaan jäsenyydestään Gulf Cooperation Council -organisaatiossa. Ja Saudi-Arabia pyrkii käyttämään vaikutusvaltaansa tarjotakseen jäsenyyttä Egyptille ja Pakistanille, huolimatta siitä että jälkimmäinen ei ole Arabimaa.

Egyptin osalta, Kairolla ei ole tilaa toimia ja sen tulee hyväksyä kaikki pyynnöt olematta suoritamatta mitään toimenpiteitä. Maa itsessään ei omaa mitään resursseja itsensä tukemiseen ja on kykeneväinen tukemaan väestönsä ruokkimista vain kansain-välisen tuen turvin, Saudi-Arabian, Yhdistyneiden Arabi-Emiraattien, Venäjän ja Yhdysvaltojen ansiosta. Egypti vedettiin operaatioon "Decisive Tempest" Jemenissä, uudelleen etelän rinnalla, aivan kuten sisällissodassa (1962-1970), paitsi että aiemmat kommunistit ovat sittemmin liittyneet al-Qaidan jäseniksi, ja että Kairo on nyt Saudi-monarkian liittolainen. Selkeästi, Egyptin tulee pyrkiä pois tästä sotkusta niin nopeasti kuin mahdollista.

Levantin ja Persian Lahden toisella puolella, alueellisen tilanteen kehitys tulee tuottamaan ongelmia Venäjälle ja Kiinalle. Moskovalle, huolimatta siitä että 10-vuotinen tulitauko on hyvä uutinen, on katkera pala luopua sen omista toiveista Iranin hyväksi, yksinkertaisesti koska vaadittiin liian pitkään rakentaa sen voimia Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Tämä on sopimuksen tarkoitus Syyrian kanssa kehittää sen sotilassatamaa Tartusissa. Venäjän laivaston on saavutettava uudelleen kestävä asema Välimerellä, sekä Syyriassa että Kyproksella.

Koskien Kiinaa, Yhdysvallat-Iran tulitauko aiheuttaa nopeasti joukkojen siirtymistä Persian Lahdelta Kauko-Itään. Jo nyt, Pentagon on muodostamassa suurinta sotilastukikohtaa maailmassa Bruneihin. Pekingille tästä on muodostunut sotilaallinen kilpailu tuoda sotilasvoimansa kehityksen kärkeen - Kiinan on kyettävä kohtaamaan Yhdysvaltojen imperiumi ennen kuin Yhdysvallat on valmis hyökkäämään tätä vastaan.
Thierry Meyssan

[1] The Middle East Treaty Organisation (or Central Treaty Organisation - CENTO) or « Bagdad Pact » was a regional alliance, first of all piloted by London, then by Washington, although the United States are not members, in order to contain Soviet influence as well as to secure the pro-Western powers. It was signed in 1955 and ended in 1974 with the Turko-Cypriot war. It was officially dissolved in 1979 by the Iranian Revolution. It concerned Iraq, Iran, Pakistan, Turkey, and the United Kingdom.

[2] “Barack Obama on Framework to Prevent Iran from Obtaining Nuclear Weapons”, by Barack Obama, Voltaire Network, 2 April 2015.

[3] There is an exhaustive study of the Iranian nuclear crisis in - « Who’s afraid of Iran’s civil nuclear programme ? », by Thierry Meyssan, Voltaire Network, 30th June 2010.

[4] “Obama Rearms”, by Thierry Meyssan, Translation Roger Lagassé,Voltaire Network, 10 February 2015.

[5] “Parameters for a Joint Comprehensive Plan of Action regarding the Islamic Republic of Iran’s Nuclear Program (summary)”, Voltaire Network, 2 April 2015.

Käännös
Advanced Business Management Ltd

Gulietto Chiesa – ”Russofobia venäläisillä on ainutlaatuinen ilmiö”

Самофобия русских - уникальное явление - Джульетто Кьеза 
Галина САПОЖНИКОВА



Galina Sapojnikova

Gulietto Chiesa – ”Russofobia venäläisillä on ainutlaatuinen ilmiö”

Gulietto Chiesa on varma siitä, että tänä päivänä Venäjä pysyy ainoana suojakilvenä Lännen hyökkäysetenemistä vastaan.
Hänen uusi uunituore venäjäksi ja italiaksi julkaistu kirjansa on omistettu Lännen käsittämättömän ja selittämättömän ilmiön tutkimukselle. Tämä ilmiö on viha Venäjää ja venäläisiä kohtaan.

Menestyksen huuma

- Anteeksi banaali kysymys, en pääse ilman sitä mihinkään: miksi päätitte ruveta tutkimaan kysymystä, jonka periaatteessa pitää kiinnostaa vaan venäläisiä?

- Koska tänä päivänä Venäjä pysyy ainoana kilvenä lännen hyökkaysetenemistä vastaan. Jos se murtuu, tapahtuu katastrofi.

Länsi on aina esiintynyt muita sivilisaatioita (sivistyskuntia) vastaan – tämä on kolmen viime vuosisadan logiikan jatkumoa. 21-n vuosisadan alussa selvisi, että se ei pysty olemaan ilman sotaa. USA:n poikkeavuuden aate - ja USAhan on lännen johtaja, - on olemukseltaan sodan julistus muulle maailmalle.

- No mutta miksi tässä samassa maailmassa ei ole esimerkiksi afrofobiaa, hindufobiaa ja latinafobiaa, ja russofobiaa taas on?

- Tämän takia on ensin murrettava Venäjää. Muita voi valloittaa, niin kuin on tehtykin kautta aikojen.

USA käyttäytyy niin kuin käyttäytyy vaan sen takia, että se on aina voittanut. SNTL on ollut ainoa vaihtoehtoinen koe USA:n omalle kehitykselleen. Neuvostoliiton kaadettua se luuli, että pystyy murtamaan vastustaja kuin vastustaja. Nyt on ensimmäinen kerta kun USA törmää vastustukseen. Aasiaa, Afrikkaa, Latinalaisamerikkaa ei voi pitää ongelmana USA:lle. Mutta on kaksi suurta suojakilpiä, joita se ei pysty rikkomaan. Ensimmäinen on Venäjä, jonka varassa maailma pysyy toistaiseksi. Toisena tulee olemaan Kiina, tapahtuu sitten mitä tahansa.

Tottumus voittamiseen – on jotain sellaista ”voiton huuman” tapaista, josta puhui kerran J. Stalin. Mielestäni, USA:n johtavat eliitit vieläkin ovat varmoja voitoistaan, ja tämä on yksi suurimmista valheista. Jonakin päivänä selviää, että heillä ei sellaista mahdollisuutta ole.

Rappeutuminen länsimäiseen tapaan

- ”Neuvostofobia”, jonka lipun alla kylmäsotaa käytiin – poikkeaako se millään tavalla tämänpäiväisestä russofobiasta?

- Ero on siinä, että Venäjä ei ole enää ideologinen aatteellinen vihollinen, jona SNTL oli. Jos sinulla on vihollinen, jonka voi täsmällisesti määrittää vihollisena, kaikki on helppoa. Mutta jos vihollinen muistuttaa sinua ainakin ulkoisesti, pitää keksiä jotain uutta. Tämä ei ole enää aatteellista ideologista vihaa, tämä on aivan toinen ksenofobian muoto, jonka keskipisteenä on Putin.

- Poikkeako neuvostoihminen nyky Venäjän ihmisestä? Kuinka paljon olemme muuttuneet viime vuosien aikana?

- Tietyllä tavalla se on teillä sisällänne. Neuvostoihminen oli läheisempi kansaa kuin kapitalistinen ihminen. Mutta paljon ihmisissä on muuttunutkin. Kilpailu, itsekeskeisyys, individualismi – kaikki nämä läntisen elämän elementtejä aktiivisesti sisäällytettiin Venäjän yhteiskuntaan. Neuvostoliiton aikana omatietoisuus ihmisillä oli korkea. Nyt, kun kaikki läntisen kulttuurin rappeutumisen elementit ovat tulleet tavalliseen elämään, ihminen enemmän näkee, kuin ajattelee, pohtii tai lukee. 

Ja tämä onkin rappeutumisen elementtejä läntiseen tapaan. Miten syvällä ne ovat venäläisessä yhteiskunnassa, pitää tutkia. Jos ei löydy mitään vastalääkettä, ne vaikuttavat voimakkaasti venäläisten ihmisten käyttäytymiseen. Mutta minä näen tiettyjä kansan luonteen elpymisen merkkejä, jotka voivat muodostaa esteen tälle rappeutumisprosessille.

Uudessa kirjassaan G. Chiesa toimittajana tutkii syitä lännen vihaan venäläisiin.

- Kirjassanne on erillinen luku ”Venäläisten russofobiasta”. Oletteko koskaan törmänneet italofobiaan Italiassa tai anglofobiaan Britanniassa? Miten tyypillistä se on länsimaailmalle? Ja mihin tämä oikeastaan liittyy?


- Neuvostoliiton kaatumisen aikana seurasin omin silmin, miten älymystönne korjaili itseään läntisten standardien mukaisiksi. Kerron esimerkin: v. 1992 kotonani Moskovassa oli kylässä kaksi nuorta ihmistä. Mies – ”demokraattinen” lehtimies, nainen – pankin virkailija. Hintojen vapauttaminen riehui silloin pahimmillaan. Pöydän ääressä kerroin eläkeläisnaisesta, joka lähti pois kaupasta itkien – rahaa ei riitänyt maitoon. 

En ehtinyt päättää kertomukseni kun tämä nainen huudahti vihaisesti: ”Jos haluamme rakentaa markkinatalouden, ei pidä sääliä näitä ihmisiä. Nämä kerjäläisköyhät eivät koskaan sopeudu siihen. Noin 30 millionaa ihmistä on tuomittu.” Tunnustan, olin aivan ymmälläni… Tämä oli todellista russofobiaa venäläisen ihmisten suusta. Tämä on ainutlaatuinen ilmiö. 

Italofobiaa ei ole olemassakaan. En tunne ranskalaisia frankofobeja. En tunne saksalaisia, jotka vihaisivat saksalaisia. Ei sellaisia esimerkkejä ole kirjallisuudessakaan. Mutta tämä ilmiö on läsnä Venäjällä. Ja se onkin, jos tahdotte, yksi Venäjän heikkouden syistä – se, että älymystöpiirien edustajat ovat todella kaukana omasta kansastaan.

Jos Venäjä murtuu – sodasta tulee välttämätön

- Mitä mieltä olette, onko Venäjä oppinut reagoimaan näihin propaganda haasteisiin vai tekeekö se samoja virheitä kuin 90-luvulla?

- Menneisyyden virheet jatkuvat. Esimerkki – ukrainalainen hyökkäys Venäjää vastaan. Ihmettelin sitä tosiasiaa, että paljon venäläisiä ovat valinneet kansallismielisten puolta. Olen nähnyt mielenosoituksia, kymmeniä tuhansia ihmisiä täällä Moskovassa, jotka osoittivat tukea russofobeille Ukrainassa. Tämä on aivan ihmeellistä. Te voitte olla eri mieltä Venäjän nykyhallituksen kanssa, mutta ei saa samalla puolustaa venäläisten tappajia.

- Jokainen kirjanne on varoitus. Mistä tämä kirja varoittaa?

- Minä ajattelen eurooppalaisena. Luulen, että Venäjä meille – eurooppalaisille – ei ole vihollinen, koko sodanjälkeinen historia todistaa sen. Churchill, Roosevelt ja Stalin allekirjoittivat Jaltan sopimuksia. Kukaan ei velvoittanut heitä siihen, sellainen oli silloinen reaalinen valtasuhde. Tämän jälkeen Länttä ei todellakaan uhannut mikään. Neuvostoliiton romahduttuaan uhkia oli vielä vähemmän, Venäjällä yksinkertaisesti ei ollut mitään voimia siihen. Ja jopa silloin, kun voimia taas oli ilmestynyt, koska Putinin aikana Venäjän armeija vahvistui, uhkia tuli vaan lännen puolelta.



Analysoin tilannetta ja näen, että tämä kriisi on sinänsä Lännen, jolla on syitä olla aggressiivinen. Ottaen huomioon, että olemme tilanteessa, jossa yhteentörmäys, johon meitä sitkeästi johdatetaan, tulee olemaan ihmiskunnalle kuolettava, olen sitä mieltä, että Venäjä kilvenä koko tässä operaatiossa merkitsee suoja myös meille kaikille. Jos Venäjä murtuu – sodasta tulee välttämätön.

- Miten kirjanne otetaan vastaan Italiassa?

- Italialainen kustantamo päätti antaa kirjalle nimeksi ei ”russofobia” vaan ”Putinofobia”.-Minut kutsuttiin valtion TV-n ykköskanavalle, johon ei oltu kutsuttu 10 vuoteen. Työskentelyni jälkeen Moskovassa pysyvänä toimittajana ja palaamiseni jälkeen Italiaan olen kirjoittanut 8 tai 9 kirjaa, joita kukaan ei arvostellut. 

Ainut kerta, jolloin niihin kiinnitettiin huomiota, negatiivisesti tietenkin, oli tutkimukseni julkaiseminen Amerikan 11.9.2001 tapahtumien jälkeen. Minua kritisoitiin kovasti, sitten sivu käännettiin, ja unohdettiin. Kukaan ei kirjoittanut kirjoistani enää mitään. Tällä kertaa kirjoitetaan. Ehkä siksi, että olen osunut oikeaseen pisteeseen. Ehkä vastaukseni eivät miellytä kaikkia, mutta kysymykset, jotka asetan, ovat taatusti kiinnostavia läntiselle yleisölle. 

Ote Gulietto Chiesan kirjasta ”RUSSOFOBIA 2.0: sairaus vai Lännen ase?”

”Kun venäläiset puukottivat meitä selkään ja kieltäytyivät omasta imperiumistaan vuonna 1991, jäimme rantaan kasan harhaluulojemme kanssa meistä itsestäämme ja, mikä on vielä pahempaa, muusta maailmasta,” huomautti sarkastisesti yksi epätyypillinen amerikkalainen, siis, kriittisesti virittäytynyt intellektuelli (Gore Vidal – G. Chiesa). ”Harhaluulot pinoutuivat nopeasti, kasvoivat kuin hiivataikina. Kaikki iloitsivat siitä, että Länsi voitti ”kylmässä sodassa”. Monta vuotta ennen tätä sellaista mielenlaatua Stalin määritteli ”voiton huumaksi”.

Amerikka ja sen perässä koko Länsi ovat oleskelleet 50 vuotta ”punaisen uhan” pelossa.

 

Loppujen loppuna vihollinen päätti päivänsä itsemurhalla, näin poistuen historian areenalta. 

Yhtäkkiä mitään vaaraa ei enää ollut. Kaikki tiet olivat nyt auki lännen erikoissäilytyksessä lukon takana ("spets-hranissa") olleille tulevaisuuden näkymille, herruuden laajentumiselle ja sivistysmallin viennille. 

Sen aikainen USA:n presidentti Bill Clinton sai silloin kiireisen haasteen Wall Streetin johtavilta pankkiireilta.

Hänelle ilmoitettiin, että USA pystyy nyt toimimaan globaalipankkiirin roolissa. Heidän on pakko saada mahdollisuus jakaa kokemuksiaan ja palvelujaan koko maailman kanssa. Lisäksi oli sanottu, että reaalivaihtoehtoa ei näköpiirissä ole eikä tule. Lännen edessä oli avautumassa jatkuvan, uuden, ennenkuulumattoman herruuden aikakausi.

… Kuitenkin, uusi sukupolvi on täysin tietämätön siitä, että Neuvostoliitto ei vaan suorittanut itsemurhansa, vaan oli tuhottu pitkän hajottamiskampanjan tuloksena, jonka elementteinä olivat: taloudellinen agressio, monilukuisen ”viidennen kolonnan” vaikutus sekä mahtava Lännen varakkuutta ylistävä propagandakampanja.

Pariisi - 70-luvulla.

Pietari - 70-luvulla.

Elintasojen "kuilu" SNTL:n ja Lännen välillä ei ollutkaan todellisuudessa niin syvä, kuin kuviteltiin. Ero oli valtava kaikessa, mitä koski kulutustavaroiden piiriä. Kuitenkin, de-fakto kriteerina, jolla elintasoa Neuvostoliitossa mitattiin, oli Lännessa hyväksytyt standardit.

Näin ollen, miljoonista neuvostoihmisistä yhtäkkiä rupesi tuntumaan, että he ovat rutiköyhiä. Heille vakuutettiin, ettei kukaan maailmassa elä pahemmin, kuin he. Totta puhuen, kymmenen vuoden päästä läntisen kapitalismin järjestelmässä kaikki huomasivat, ettei elämä ole yhtä helpottunut.

Ennen ihmiset ajattelivat, että köyhyys on heidän sosiaalijärjestelmänsä tulos, poliittisen järjestelmän, johon he olivat syntyneet ja jossa he elivät. Nyt heillä ei enää ollut järjestelmän arvojen tukea, arvojen, joita sosialistinen neuvostojärjestelmä on luvannut, mutta ei pystynyt säilyttämään. Joka tapauksessa yksi asia oli ilmiselvä: Lännen onnistunut arvojensa vienti Venäjälle. 

 

… Sotaa, jossa Neuvostoliito oli kukoistettu, hävittiin epäperinteisellä taistelukentällä. Tällä sodalla oli yhdistävä näkymätön sumuverhopilvi ja se päättyi ilmiömäiseen reaalitulokseen.

Sotaa kutsuttiin kylmäksi, koska ei kuulunut räjähdysten eikä automaattiaseiden ääniä. Asevarustelukilpa ylivoimaisuudesta sen kun kiihtyi monikertaiseksi. Muutamassa vuodessa Neuvostoliitto oli saavuttanut strateegisen pariteetin, josta tuli kuitenkin Pirrin voitto. 

Sillä aikaa USA, jo tunnettu Lännen lipunkantaja, oli keksinyt uuden ja yhtä vahvan virtuaalisen taistelutantereen. Sillä he voittivat toisen sodan – mielten valtaussodan.

Kapitalistinen Länsi on tämän taistelun voittanut puhtaasti sisärintamillaan, tiettyjen väestöryhmien piirien tilassa. Länsi oli suorittanut onnistuneita kokeiluja massalobotomian alueella. Koko kapitalistinen järjestelmä siirtyi kulutustalouteen. Päätavoitteena oli muuttaa ihmisen täydelliseksi kuluttajaksi.

Tämän kummallisen taistelukentän vastakkaisella neuvostopuolella ei ollut yhtä taistelijaa. Lännen voitto oli varmistettu jo ennen sotatoimien alkua. Neuvostoliiton strateeginen ydinasepariteetti oli ruostumassa salaisissa kassakaapeissa. Täysin erilaiset ohjukset saapuivat hirmumäärin kivuttomasti ja pehmeästi maalipaikkoihinsa, vahingoittaen neuvostoihmisten mieliä ja sydämiä. 

Lisäksi, uusi neuvostojälkeinen johtaja, nykyään surullisen kuuluisa Boris Jeltsin, entisellä neuvostokansalla valittu ensimmäinen ”demokraattinen presidentti”, vikkelästi luovutti Lännelle todellisten ohjustensa salaiset koodit.

Julkisesti tästä tosiasiasta ei ollut koskaan puhuttu, onhan olemassa edes jonkinlaisia hävyttömyyden rajoja. Muuten Kremlin uudet asukkaat olisivat paljastaneet, miten paljon he  omaa kansaan pelkäsivät. Ohjusten koodit toimivat vaihtovaluuttana, jolla ostettiin kremliläiselle nomenklatuurille elinikäisen turvallisuuden.

 

Moni venäläinen oli silloin nielaissut "voissa paistetun" käärmeen eikä edes yskinyt."




_________________________________

Aivojemme salatut kyvyt

Posted by Jyrki
syys 27 2016



13. syyskuuta 2002 kaksi miestä ryösti ja pahoinpiteli karaokebaarin edustalla 31-vuotiaan washingtonilaisen huonekalukauppiaan Jason Padgettin. Hän selvisi mukiloinnista hengissä, mutta menetti tajuntansa ja sai vakavan aivotärähdyksen. Pian tapahtuman jälkeen, hän huomasi, että hänen näkönsä oli muuttunut. Hän huomasi myös, että hänelle oli kehittänyt merkittäviä matemaattisia kykyjä.

Padgett alkoi nähdä kuvioita kaikkialla ympärillään, ja hän alkoi piirrellä monimutkaisia ​​geometrisiä muotoja, ristikoita ja fraktaaleja. ”Näen hahmoja ja kulmia kaikkialla”, Padgett kertoo. ”Se on todella kaunista.”

Padgettin kohdalla on kyse hankitusta savantismista, tilasta, jossa aivovaurio on jollain tapaa tuonut esiin epätavallisia psykologisia kykyjä. Tähän mennessä on todettu vain alle 100 vastaavaa tapausta, mutta niiden olemassaolo on saanut jotkut tutkijat uskomaan, että meissä kaikissa asustaa piileskelevä nero – sekä etsimään tapoja, joilla tämä piilevä potentiaali voitaisiin tuoda esiin.

Savantismin syyt ja ilmenemismuodot vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi Tony Cicoria, newyorkilainen ortopedi, löysi intohimon pianon soittoon sen jälkeen, kun häneen iski salama. Tommy McHugh alkoi maalata ja kirjoittaa runoja aivohalvauksen jälkeen. Toisaalta taas Kalifornian yliopiston tutkijat ovat huomanneet visuaalisen luovuuden ja taiteellisen lahjakkuuden lisääntyvän joillakin frontotemporaalidementiasta kärsivillä potilailla.

Yli 50 vuotta savanteja tutkinut psykiatri Darold Treffert selittää ilmiötä aivojen neuroplastisuudella, eli aivojen kyvyllä mukautua vammoihin: ”Loukkaantumisen jälkeen aivot ottavat käyttöön vahingoittamatonta aivokuorta ja ehjälle alueelle ohjautuvan uudelleenjohdotuksen ansiosta vapautuu lepotilassa ollutta potentiaalia. Tämä kompensoiva mekanismi ottaa käyttöön lepotilassa olleita alueita tai ”varastaa” alueita uudenlaiseen käyttöön.”

Erilaisista aivovaurioista ja savantismin muodoista huolimatta aivokuvat ovat osoittaneet, että useimmat ihmiset, joille savantismi on puhjennut, ovat kärsineet vasemman temporaalilohkon etuosan vammoista. Nämä havainnot ovat johtaneet Treffertin kumppaneineen spekuloimaan, että savantismin kaltaisia ​​kykyjä voitaisiin aiheuttaa keinotekoisesti lamauttamalla tilapäisesti tämän aivoalueen toiminta.

Allan Snyder, Sydneyn Centre for the Mind -laitoksen johtaja, on testannut tätä hypoteesia. Eräässä pienessä, vuonna 2003 julkaistussa tutkimuksessa Snyder ja hänen kollegansa toteavat, että estämällä frontotemporaalilohkon toimintaa magneettipulssien avulla, saadaan joidenkin koehenkilöiden kohdalla aikaan pieniä parannuksia taiteellisissa kyvyissä ja oikolukutaidoissa (pdf). Tämän jälkeen tehdyt tutkimukset osoittavat, että sama käsittely voi aiheuttaa savantismin kaltaisia ​​matemaattisia taitoja (pdf), parantaen merkittävästi koehenkilöiden kykyä arvioida tietokoneen ruudulla esitettyjen kohteiden lukumääriä, sekä vähentäen valemuistojen ilmaantumista.

Snyderin mukaan savanteilla on vasemman frontotemporaaliohkon heikentyneen ärsykkeiden suodatuskyvyn ansiosta pääsy aisti-informaatioon, joka ei yleensä päädy tietoiseen mieleen. Tämä voisi selittää, miksi autistiset savantit usein keskittyvät yksityiskohtiin suurempien kokonaisuuksien sijaan, ja miksi aivovauriot ja kokeellinen vasemman temporaalilohkon toiminnan vaimentaminen voivat aiheuttaa savantismin kaltaisia ​​ominaisuuksia.

Aivojen magneettinen stimulointi on vain yksi tapa tuoda esiin näitä piileviä potentiaaleja. ”Toinen tapa on tehdä se kemiallisesti”, Treffert jatkaa. ”Tiedämme, että amfetamiineilla on hyödyllisiä vaikutuksia lyhyen aikavälin muistiin, mutta ongelmana on, että ne ovat erittäin addiktiivisia. Myös psykedeelit vapauttavat kaikenlaisia ​​asioita – jotkut niistä asioista ovat hyviä, jotkut eivät erityisen hyviä.”

Treffert myöntää, että tämä ajatus on altis väärinkäytöille. Viime vuosina Ritalinin kaltaisten kognitiivisten stimulanttien käyttö on kasvanut merkittävästi. Myös kotikäyttöisten aivostimulaattoreiden määrä on lisääntynyt, vaikka on yhä epäselvää, onko laitteilla testiolosuhteiden ulkopuolella minkäänlaisia vaikutuksia ja mitkä ovat laitteiden pitkän ajanjakson riskit.

”Uskon meissä kaikissa olevan piilevää potentiaalia, jota saatamme pystyä hyödyntämään jollakin tavalla”, Treffert sanoo. ”Mutta useimmat eivät yllä nerojen tasolla. Saatamme löytää muutamia poikkeusyksilöitä, mutta meistä kaikista ei tule pikku-Rembrandteja tai Picassoja, joten on olemassa suuri valheellisen toivon riski, ja se on asia, josta on syytä olla tietoinen.”

Lähde

Laitos Maan ulkopuolisen elämän eristämiseen ja tutkimiseen

Posted by Jyrki at 15.35 Artikkelit, Tutkimus
syys 21 2016






H. G. Wellsin Maailmojen sodassa marsilaisten Maan valloituksessa oli yksi suunnitteluvirhe: he eivät ottaneet huomioon maassa elävien mikrobien vaikutusta. Ihmiskunta aikoo välttää tämän katastrofin EURO-CARES-hankkeen avulla.

EURO-CARES muodostuu sanoista European Curation of Astromaterials Returned from Exploration of Space ja hankkeen tarkoitus on rakentaa erityinen eristyslaitos, jonka suojissa avaruudesta tuotavia näytteitä voidaan eristää ja tutkia.

Lokakuussa laukaistavan ESA:n ExoMars-luotaimen tarkoitus on ottaa selvää, voiko Marsin ilmakehästä löytyneellä metaanilla olla biologinen alkuperä. Vuonna 2020 on määrä kuljettaa Maahan näytteitä Marsin maaperästä.

”Mahdollisuudet sille, että tuomme eliöitä Marsista, ovat todellisuudessa hyvin pienet, mutta luonnollisesti meidän on varauduttava pahimpaan ja luotava suunnitelmat sitä varten”, kertoo EURO-CARES-hankkeen koordinaattori, professori Sara Russell Lontoon luonnontieteellisestä museosta. Yksi hankkeen päämääristä on estää mahdollista Maan ulkopuolista elämää karkaamasta ja saastuttamasta Maan ekosysteemiä.

Tähän mennessä Maan ulkopuolelta tuotuja näytteitä ovat kuukivet, vuonna 2006 NASA:n Stardust-luotaimen mukana tuomat komeetan kappaleet ja avaruuspöly sekä Japanin Hayabusa-luotaimen tuomat Itokawa-asteroidin sirut vuonna 2010.

NASA:n viime vuonna julkaisema tiedonanto nestemäisen veden jäljistä Marsin pinnalla on lisännyt mielenkiintoa planeetan mahdollista elämää kohtaan ja vahvistanut pyrkimyksiä saada marsilaista maaperää Maahan tutkittavaksi.

EURO-CARES-hanke selvittelee, kuinka tutkijoiden on toimittava, jos Maahan tuotavista näytteistä löytyy elämää.

”Steriloimmeko koko näytteen heti vai säilömmekö sen tutkimusta varten”, puntaroi professori Russell.

Lisäksi erityistä huolta on kannettava kestävien ja kustannustehokkaiden paluukapseleiden suunnitelusta.

”Täytyy pitää mielessä niin sanotun epätavallisen lasketumisen – käytännössä maahansyöksyn – mahdollisuus, ja on varmistettava, että kapseli on suunniteltu täysin pomminvarmaksi, ettei mitään pääse ulos”, professori Russell muistuttaa.

Lue lisää EURO-CARES-hankkeesta. Lähde.

Vaikka voihan se olla, että maan ulkopuolinen elämä löytää meidät ensin.
(Twilight Zone: People Are Alike All Over, 1960 CBS)

US Slob-Dressed Ambassador Pathetically Excuses Murder in Syria (Video)

Samantha Power would not explain how US planes mistakenly bombed hundreds of civilians, but whined about 'civil society' groups. Yet she and Obama are total failures at advancing human rights they claim to champion

Ricky Twisdale Wed, Jul 27, 2016 | 7,383 126




Apparently thinks the UN is Woodstock



Samantha Power is a typical hanger-on of the soon to be gone Obama administration.

Like Obama himself, and democratic candidate Hillary Clinton, she is ostensibly a left-wing socialist, fighter for minority and women's rights, and anti-war, i.e. a "progressive."

Yet for the last 4 years as ambassador to the UN, she has unwaveringly defended every violent act of aggression and destabilization abroad which her weak-willed boss Barack (which ironically means "peace") signed off on. ["Barack" actually means "blessed" or "lightening" - thanks to a reader for the correction]

She did what US representatives do best at the last meeting of the UN security council - obfuscate. But Russian ambassador Vitaly Churkin wasn't having it.






How does murdering thousands of women and children in Libya, Syria, and Ukraine - or sponsoring those who do - advance your progressive cause of minority rights Samantha?

How does destroying billions of dollars of infrastructure and the rule of law in these countries, advance "good governance" and "civil society?"

How does it advance the rights of women and children to obliterate the economies of these nations through US-sponsored wars and coups, so millions of women cannot feed their children, have no hope for a living wage, have no hope for a pension in old age, and so thousands of their husbands and fathers are shot and blow to bits in combat?

I personally witnessed the economic (and political) ruin of Ukraine which the United States backed in 2014. As CIA-stooge big mouth Saakashvili blurted out, it will take Ukraine 20 years to repair the damage done and even equal the economic level it had before Maidan - which already wasn't that great.

Samantha Power is a ludicrous joke at accomplishing anything except death, destruction, impoverishment and suffering. She is an abject failure at her own professed "progressive" goals. And like her boss and everyone else in the US government, she is a damn liar.

The fact is, Barack Obama and his entire administration are and always were bought and paid for stooges of the financial establishment and military-industiral complex, the "neocons" - in other words, the "elite." The liberal progressive veneer fools only democratic voters willing to be duped - which apparently is most of them.

Hillary Clinton is Samantha Power on steroids. I tremble for the world with the United States under such "progressive" leadership.

After 4 years, Power can be proud of only one distinction apart from being groped by the Ukrainian ambassador: turning the UN into the Woodstock festival - except with lies, threats of violence and bombs.

Has anybody else ever come to a UN security council meeting dressed like a hippie?

Trump says the US is no longer respected by the world. I wonder why.

Power, Obama, Kerry, Rice, and the rest of their miserable band of blood-soaked hacks should immediately resign - even before Obama's term expires - and turn themselves over to the International Criminal Court at the Hague. Hillary can join them.

That would do far more to advance global human rights and "civil society" than they have managed to do in eight years of mass murder.

Islamic State Losses Send Central Asian Fighters Fleeing Home

This would most likely mean increased pressure on Russia's southern 'soft undebelly'

Malik Mansur
Behzod Muhammadiy
(Voice of America) Wed, Jul 27, 2016

Young men chant pro-Islamic State slogans as they wave the group's flags in Mosul, Iraq.

Originally appeared at Voice of America


As the Islamic State group loses territory in Iraq and Syria, many IS foreign recruits are believed to be returning to their home countries.

Due to loss of territory and plunging revenues, the terror group is struggling to pay its foreign fighters' wages. Deutsche Welle, Germany's international broadcaster, reports that this has forced some foreign fighters to return home. This trend could be most pronounced among militants in Central Asia.

Russian expert Andrey Serenko says Central Asian governments are preparing for the return of their militant citizens.

"Real numbers could be different [unknown], but the truth is that there is a stream of returning militants," Serenko said. "For example, whole families who left Kyrgyzstan are now returning. Special measures have been taken, such as arranging meetings with psychologists, religious scholars and even former militants from Syria.

"Those who have returned are in the several hundreds, and given the recent situation in Syria, this number is expected to increase," Serenko added.

Fighters from the Islamic State parade through Raqqa, north Syria, in this undated file image posted June 30, 2014, by the Raqqa Media Center of the Islamic State group.

According to some experts on the role of Central Asian combatants in the Middle East, militants from Kyrgyzstan, Kazakhstan and Tajikistan are more likely to leave Islamic State and return home, whereas Uzbeks are likely to join other like-minded groups in the same region. That could be due to the Uzbek government's no-holds-barred crackdown on what it sees as extremism.


Uzbek veterans of Islamic State "could either settle in Turkey, or move to northern Afghanistan to join other extremist groups," Serenko said.

The Tashkent government has not officially said anything about Uzbek citizens fighting in Syria. Most of them reached the Middle East via other countries, such as Russia or Turkey. Millions of Uzbek citizens work abroad as migrant laborers, most of them in Russia.

Unemployment, lack of religious freedom, and continuous repression are the main factors that persuade young Uzbeks to take the path of jihad, according to Rahrom Hamroev, a human-rights activist based in Russia.


"If migrants are expelled from Russia, it merely increases the number of militants, because they have no other place to go," Hamroev said. "In Uzbekistan, all they can find is unemployment and a lack of human rights."

Uzbeks fighting in Syria are estimated to number between 500 and several thousand.

Muhammadsolih Abutov, a religious activist and imam from Uzbekistan who currently lives abroad, says several Syrian groups have Uzbeks in their ranks.

"There are many jihadists from the region. Some are fighting [with unspecified groups] against Assad; others are with Daesh [another name for Islamic State], while some are in Jabhat al-Nusra," Abutov said.

"It is not true to say that their Central Asian roots will unite them all," the exiled Uzbek activist adds. "They do not have a common cause such as Turkestan [the notion of a pan-national state grouping all ethnic Turkic people in Central Asia]. They are divided and fighting against each other."

German Aviation Lawyer Has Rock Solid Case Against Ukraine Over MH17 (Video)

Elmar Giemulla says the responsibility of the Ukrainian government is beyond all doubt

Paul Kaiser
Tue, Aug 2, 2016




The 4th episode of MH17 Inquiry poses a pertinent question: who is legally
responsible for the destruction of Malaysian airlines flight 17?

An expert in the field of aviation law, Prof. Elmar Giemulla, says the answer is
easy: Ukraine.

Regardless of who actually pulled the trigger, Ukraine is a sovereign state, and
as such, assumes all rights and responsibilities for controlling the airspace
above its territory.

Under Article 9 of the Chicago Convention of 1949, to which Ukraine is a
signatory, it is the responsibility of governments, in the event of armed conflict
within their territory, to close the airspace above the conflict zone.

Not only did Ukraine fail to do this, Ukrainian air traffic control - whether
through negligence or intention - directed MH17 to fly over Donbass where it
met its terrible end.

Prof. Giemulla is representing the families of 3 German citizens killed on the
airliner in their claims against Ukraine for failing to safeguard MH17.