Самофобия русских - уникальное явление - Джульетто Кьеза
Галина САПОЖНИКОВА
Galina Sapojnikova
Gulietto Chiesa – ”Russofobia venäläisillä on ainutlaatuinen ilmiö”
Hänen uusi uunituore venäjäksi ja italiaksi julkaistu kirjansa on omistettu Lännen käsittämättömän ja selittämättömän ilmiön tutkimukselle. Tämä ilmiö on viha Venäjää ja venäläisiä kohtaan.
Menestyksen huuma
- Anteeksi banaali kysymys, en pääse ilman sitä mihinkään: miksi päätitte ruveta tutkimaan kysymystä, jonka periaatteessa pitää kiinnostaa vaan venäläisiä?
- Koska tänä päivänä Venäjä pysyy ainoana kilvenä lännen hyökkaysetenemistä vastaan. Jos se murtuu, tapahtuu katastrofi.
Länsi on aina esiintynyt muita sivilisaatioita (sivistyskuntia) vastaan – tämä on kolmen viime vuosisadan logiikan jatkumoa. 21-n vuosisadan alussa selvisi, että se ei pysty olemaan ilman sotaa. USA:n poikkeavuuden aate - ja USAhan on lännen johtaja, - on olemukseltaan sodan julistus muulle maailmalle.
- No mutta miksi tässä samassa maailmassa ei ole esimerkiksi afrofobiaa, hindufobiaa ja latinafobiaa, ja russofobiaa taas on?
- Tämän takia on ensin murrettava Venäjää. Muita voi valloittaa, niin kuin on tehtykin kautta aikojen.
USA käyttäytyy niin kuin käyttäytyy vaan sen takia, että se on aina voittanut. SNTL on ollut ainoa vaihtoehtoinen koe USA:n omalle kehitykselleen. Neuvostoliiton kaadettua se luuli, että pystyy murtamaan vastustaja kuin vastustaja. Nyt on ensimmäinen kerta kun USA törmää vastustukseen. Aasiaa, Afrikkaa, Latinalaisamerikkaa ei voi pitää ongelmana USA:lle. Mutta on kaksi suurta suojakilpiä, joita se ei pysty rikkomaan. Ensimmäinen on Venäjä, jonka varassa maailma pysyy toistaiseksi. Toisena tulee olemaan Kiina, tapahtuu sitten mitä tahansa.
Tottumus voittamiseen – on jotain sellaista ”voiton huuman” tapaista, josta puhui kerran J. Stalin. Mielestäni, USA:n johtavat eliitit vieläkin ovat varmoja voitoistaan, ja tämä on yksi suurimmista valheista. Jonakin päivänä selviää, että heillä ei sellaista mahdollisuutta ole.
- Koska tänä päivänä Venäjä pysyy ainoana kilvenä lännen hyökkaysetenemistä vastaan. Jos se murtuu, tapahtuu katastrofi.
Länsi on aina esiintynyt muita sivilisaatioita (sivistyskuntia) vastaan – tämä on kolmen viime vuosisadan logiikan jatkumoa. 21-n vuosisadan alussa selvisi, että se ei pysty olemaan ilman sotaa. USA:n poikkeavuuden aate - ja USAhan on lännen johtaja, - on olemukseltaan sodan julistus muulle maailmalle.
- No mutta miksi tässä samassa maailmassa ei ole esimerkiksi afrofobiaa, hindufobiaa ja latinafobiaa, ja russofobiaa taas on?
- Tämän takia on ensin murrettava Venäjää. Muita voi valloittaa, niin kuin on tehtykin kautta aikojen.
USA käyttäytyy niin kuin käyttäytyy vaan sen takia, että se on aina voittanut. SNTL on ollut ainoa vaihtoehtoinen koe USA:n omalle kehitykselleen. Neuvostoliiton kaadettua se luuli, että pystyy murtamaan vastustaja kuin vastustaja. Nyt on ensimmäinen kerta kun USA törmää vastustukseen. Aasiaa, Afrikkaa, Latinalaisamerikkaa ei voi pitää ongelmana USA:lle. Mutta on kaksi suurta suojakilpiä, joita se ei pysty rikkomaan. Ensimmäinen on Venäjä, jonka varassa maailma pysyy toistaiseksi. Toisena tulee olemaan Kiina, tapahtuu sitten mitä tahansa.
Tottumus voittamiseen – on jotain sellaista ”voiton huuman” tapaista, josta puhui kerran J. Stalin. Mielestäni, USA:n johtavat eliitit vieläkin ovat varmoja voitoistaan, ja tämä on yksi suurimmista valheista. Jonakin päivänä selviää, että heillä ei sellaista mahdollisuutta ole.
Rappeutuminen länsimäiseen tapaan
- ”Neuvostofobia”, jonka lipun alla kylmäsotaa käytiin – poikkeaako se millään tavalla tämänpäiväisestä russofobiasta?
- Ero on siinä, että Venäjä ei ole enää ideologinen aatteellinen vihollinen, jona SNTL oli. Jos sinulla on vihollinen, jonka voi täsmällisesti määrittää vihollisena, kaikki on helppoa. Mutta jos vihollinen muistuttaa sinua ainakin ulkoisesti, pitää keksiä jotain uutta. Tämä ei ole enää aatteellista ideologista vihaa, tämä on aivan toinen ksenofobian muoto, jonka keskipisteenä on Putin.
- Poikkeako neuvostoihminen nyky Venäjän ihmisestä? Kuinka paljon olemme muuttuneet viime vuosien aikana?
- Tietyllä tavalla se on teillä sisällänne. Neuvostoihminen oli läheisempi kansaa kuin kapitalistinen ihminen. Mutta paljon ihmisissä on muuttunutkin. Kilpailu, itsekeskeisyys, individualismi – kaikki nämä läntisen elämän elementtejä aktiivisesti sisäällytettiin Venäjän yhteiskuntaan. Neuvostoliiton aikana omatietoisuus ihmisillä oli korkea. Nyt, kun kaikki läntisen kulttuurin rappeutumisen elementit ovat tulleet tavalliseen elämään, ihminen enemmän näkee, kuin ajattelee, pohtii tai lukee.
- Ero on siinä, että Venäjä ei ole enää ideologinen aatteellinen vihollinen, jona SNTL oli. Jos sinulla on vihollinen, jonka voi täsmällisesti määrittää vihollisena, kaikki on helppoa. Mutta jos vihollinen muistuttaa sinua ainakin ulkoisesti, pitää keksiä jotain uutta. Tämä ei ole enää aatteellista ideologista vihaa, tämä on aivan toinen ksenofobian muoto, jonka keskipisteenä on Putin.
- Poikkeako neuvostoihminen nyky Venäjän ihmisestä? Kuinka paljon olemme muuttuneet viime vuosien aikana?
- Tietyllä tavalla se on teillä sisällänne. Neuvostoihminen oli läheisempi kansaa kuin kapitalistinen ihminen. Mutta paljon ihmisissä on muuttunutkin. Kilpailu, itsekeskeisyys, individualismi – kaikki nämä läntisen elämän elementtejä aktiivisesti sisäällytettiin Venäjän yhteiskuntaan. Neuvostoliiton aikana omatietoisuus ihmisillä oli korkea. Nyt, kun kaikki läntisen kulttuurin rappeutumisen elementit ovat tulleet tavalliseen elämään, ihminen enemmän näkee, kuin ajattelee, pohtii tai lukee.
Ja tämä onkin rappeutumisen elementtejä läntiseen tapaan. Miten syvällä ne ovat venäläisessä yhteiskunnassa, pitää tutkia. Jos ei löydy mitään vastalääkettä, ne vaikuttavat voimakkaasti venäläisten ihmisten käyttäytymiseen. Mutta minä näen tiettyjä kansan luonteen elpymisen merkkejä, jotka voivat muodostaa esteen tälle rappeutumisprosessille.
Uudessa kirjassaan G. Chiesa toimittajana tutkii syitä lännen vihaan venäläisiin.
- Kirjassanne on erillinen luku ”Venäläisten russofobiasta”. Oletteko koskaan törmänneet italofobiaan Italiassa tai anglofobiaan Britanniassa? Miten tyypillistä se on länsimaailmalle? Ja mihin tämä oikeastaan liittyy?
- Neuvostoliiton kaatumisen aikana seurasin omin silmin, miten älymystönne korjaili itseään läntisten standardien mukaisiksi. Kerron esimerkin: v. 1992 kotonani Moskovassa oli kylässä kaksi nuorta ihmistä. Mies – ”demokraattinen” lehtimies, nainen – pankin virkailija. Hintojen vapauttaminen riehui silloin pahimmillaan. Pöydän ääressä kerroin eläkeläisnaisesta, joka lähti pois kaupasta itkien – rahaa ei riitänyt maitoon.
Uudessa kirjassaan G. Chiesa toimittajana tutkii syitä lännen vihaan venäläisiin.
- Kirjassanne on erillinen luku ”Venäläisten russofobiasta”. Oletteko koskaan törmänneet italofobiaan Italiassa tai anglofobiaan Britanniassa? Miten tyypillistä se on länsimaailmalle? Ja mihin tämä oikeastaan liittyy?
- Neuvostoliiton kaatumisen aikana seurasin omin silmin, miten älymystönne korjaili itseään läntisten standardien mukaisiksi. Kerron esimerkin: v. 1992 kotonani Moskovassa oli kylässä kaksi nuorta ihmistä. Mies – ”demokraattinen” lehtimies, nainen – pankin virkailija. Hintojen vapauttaminen riehui silloin pahimmillaan. Pöydän ääressä kerroin eläkeläisnaisesta, joka lähti pois kaupasta itkien – rahaa ei riitänyt maitoon.
En ehtinyt päättää kertomukseni kun tämä nainen huudahti vihaisesti: ”Jos haluamme rakentaa markkinatalouden, ei pidä sääliä näitä ihmisiä. Nämä kerjäläisköyhät eivät koskaan sopeudu siihen. Noin 30 millionaa ihmistä on tuomittu.” Tunnustan, olin aivan ymmälläni… Tämä oli todellista russofobiaa venäläisen ihmisten suusta. Tämä on ainutlaatuinen ilmiö.
Italofobiaa ei ole olemassakaan. En tunne ranskalaisia frankofobeja. En tunne saksalaisia, jotka vihaisivat saksalaisia. Ei sellaisia esimerkkejä ole kirjallisuudessakaan. Mutta tämä ilmiö on läsnä Venäjällä. Ja se onkin, jos tahdotte, yksi Venäjän heikkouden syistä – se, että älymystöpiirien edustajat ovat todella kaukana omasta kansastaan.
- Mitä mieltä olette, onko Venäjä oppinut reagoimaan näihin propaganda haasteisiin vai tekeekö se samoja virheitä kuin 90-luvulla?
- Menneisyyden virheet jatkuvat. Esimerkki – ukrainalainen hyökkäys Venäjää vastaan. Ihmettelin sitä tosiasiaa, että paljon venäläisiä ovat valinneet kansallismielisten puolta. Olen nähnyt mielenosoituksia, kymmeniä tuhansia ihmisiä täällä Moskovassa, jotka osoittivat tukea russofobeille Ukrainassa. Tämä on aivan ihmeellistä. Te voitte olla eri mieltä Venäjän nykyhallituksen kanssa, mutta ei saa samalla puolustaa venäläisten tappajia.
- Jokainen kirjanne on varoitus. Mistä tämä kirja varoittaa?
- Minä ajattelen eurooppalaisena. Luulen, että Venäjä meille – eurooppalaisille – ei ole vihollinen, koko sodanjälkeinen historia todistaa sen. Churchill, Roosevelt ja Stalin allekirjoittivat Jaltan sopimuksia. Kukaan ei velvoittanut heitä siihen, sellainen oli silloinen reaalinen valtasuhde. Tämän jälkeen Länttä ei todellakaan uhannut mikään. Neuvostoliiton romahduttuaan uhkia oli vielä vähemmän, Venäjällä yksinkertaisesti ei ollut mitään voimia siihen. Ja jopa silloin, kun voimia taas oli ilmestynyt, koska Putinin aikana Venäjän armeija vahvistui, uhkia tuli vaan lännen puolelta.
Analysoin tilannetta ja näen, että tämä kriisi on sinänsä Lännen, jolla on syitä olla aggressiivinen. Ottaen huomioon, että olemme tilanteessa, jossa yhteentörmäys, johon meitä sitkeästi johdatetaan, tulee olemaan ihmiskunnalle kuolettava, olen sitä mieltä, että Venäjä kilvenä koko tässä operaatiossa merkitsee suoja myös meille kaikille. Jos Venäjä murtuu – sodasta tulee välttämätön.
- Miten kirjanne otetaan vastaan Italiassa?
- Italialainen kustantamo päätti antaa kirjalle nimeksi ei ”russofobia” vaan ”Putinofobia”.-Minut kutsuttiin valtion TV-n ykköskanavalle, johon ei oltu kutsuttu 10 vuoteen. Työskentelyni jälkeen Moskovassa pysyvänä toimittajana ja palaamiseni jälkeen Italiaan olen kirjoittanut 8 tai 9 kirjaa, joita kukaan ei arvostellut.
Jos Venäjä murtuu – sodasta tulee välttämätön
- Menneisyyden virheet jatkuvat. Esimerkki – ukrainalainen hyökkäys Venäjää vastaan. Ihmettelin sitä tosiasiaa, että paljon venäläisiä ovat valinneet kansallismielisten puolta. Olen nähnyt mielenosoituksia, kymmeniä tuhansia ihmisiä täällä Moskovassa, jotka osoittivat tukea russofobeille Ukrainassa. Tämä on aivan ihmeellistä. Te voitte olla eri mieltä Venäjän nykyhallituksen kanssa, mutta ei saa samalla puolustaa venäläisten tappajia.
- Jokainen kirjanne on varoitus. Mistä tämä kirja varoittaa?
- Minä ajattelen eurooppalaisena. Luulen, että Venäjä meille – eurooppalaisille – ei ole vihollinen, koko sodanjälkeinen historia todistaa sen. Churchill, Roosevelt ja Stalin allekirjoittivat Jaltan sopimuksia. Kukaan ei velvoittanut heitä siihen, sellainen oli silloinen reaalinen valtasuhde. Tämän jälkeen Länttä ei todellakaan uhannut mikään. Neuvostoliiton romahduttuaan uhkia oli vielä vähemmän, Venäjällä yksinkertaisesti ei ollut mitään voimia siihen. Ja jopa silloin, kun voimia taas oli ilmestynyt, koska Putinin aikana Venäjän armeija vahvistui, uhkia tuli vaan lännen puolelta.
Analysoin tilannetta ja näen, että tämä kriisi on sinänsä Lännen, jolla on syitä olla aggressiivinen. Ottaen huomioon, että olemme tilanteessa, jossa yhteentörmäys, johon meitä sitkeästi johdatetaan, tulee olemaan ihmiskunnalle kuolettava, olen sitä mieltä, että Venäjä kilvenä koko tässä operaatiossa merkitsee suoja myös meille kaikille. Jos Venäjä murtuu – sodasta tulee välttämätön.
- Miten kirjanne otetaan vastaan Italiassa?
- Italialainen kustantamo päätti antaa kirjalle nimeksi ei ”russofobia” vaan ”Putinofobia”.-Minut kutsuttiin valtion TV-n ykköskanavalle, johon ei oltu kutsuttu 10 vuoteen. Työskentelyni jälkeen Moskovassa pysyvänä toimittajana ja palaamiseni jälkeen Italiaan olen kirjoittanut 8 tai 9 kirjaa, joita kukaan ei arvostellut.
Ainut kerta, jolloin niihin kiinnitettiin huomiota, negatiivisesti tietenkin, oli tutkimukseni julkaiseminen Amerikan 11.9.2001 tapahtumien jälkeen. Minua kritisoitiin kovasti, sitten sivu käännettiin, ja unohdettiin. Kukaan ei kirjoittanut kirjoistani enää mitään. Tällä kertaa kirjoitetaan. Ehkä siksi, että olen osunut oikeaseen pisteeseen. Ehkä vastaukseni eivät miellytä kaikkia, mutta kysymykset, jotka asetan, ovat taatusti kiinnostavia läntiselle yleisölle.
Ote Gulietto Chiesan kirjasta ”RUSSOFOBIA 2.0: sairaus vai Lännen ase?”
”Kun venäläiset puukottivat meitä selkään ja kieltäytyivät omasta imperiumistaan vuonna 1991, jäimme rantaan kasan harhaluulojemme kanssa meistä itsestäämme ja, mikä on vielä pahempaa, muusta maailmasta,” huomautti sarkastisesti yksi epätyypillinen amerikkalainen, siis, kriittisesti virittäytynyt intellektuelli (Gore Vidal – G. Chiesa). ”Harhaluulot pinoutuivat nopeasti, kasvoivat kuin hiivataikina. Kaikki iloitsivat siitä, että Länsi voitti ”kylmässä sodassa”. Monta vuotta ennen tätä sellaista mielenlaatua Stalin määritteli ”voiton huumaksi”.Amerikka ja sen perässä koko Länsi ovat oleskelleet 50 vuotta ”punaisen uhan” pelossa.
Loppujen loppuna vihollinen päätti päivänsä itsemurhalla, näin poistuen historian areenalta.
Yhtäkkiä mitään vaaraa ei enää ollut. Kaikki tiet olivat nyt auki lännen erikoissäilytyksessä lukon takana ("spets-hranissa") olleille tulevaisuuden näkymille, herruuden laajentumiselle ja sivistysmallin viennille.
Sen aikainen USA:n presidentti Bill Clinton sai silloin kiireisen haasteen Wall Streetin johtavilta pankkiireilta.
Hänelle ilmoitettiin, että USA pystyy nyt toimimaan globaalipankkiirin roolissa. Heidän on pakko saada mahdollisuus jakaa kokemuksiaan ja palvelujaan koko maailman kanssa. Lisäksi oli sanottu, että reaalivaihtoehtoa ei näköpiirissä ole eikä tule. Lännen edessä oli avautumassa jatkuvan, uuden, ennenkuulumattoman herruuden aikakausi.
… Kuitenkin, uusi sukupolvi on täysin tietämätön siitä, että Neuvostoliitto ei vaan suorittanut itsemurhansa, vaan oli tuhottu pitkän hajottamiskampanjan tuloksena, jonka elementteinä olivat: taloudellinen agressio, monilukuisen ”viidennen kolonnan” vaikutus sekä mahtava Lännen varakkuutta ylistävä propagandakampanja.
Hänelle ilmoitettiin, että USA pystyy nyt toimimaan globaalipankkiirin roolissa. Heidän on pakko saada mahdollisuus jakaa kokemuksiaan ja palvelujaan koko maailman kanssa. Lisäksi oli sanottu, että reaalivaihtoehtoa ei näköpiirissä ole eikä tule. Lännen edessä oli avautumassa jatkuvan, uuden, ennenkuulumattoman herruuden aikakausi.
… Kuitenkin, uusi sukupolvi on täysin tietämätön siitä, että Neuvostoliitto ei vaan suorittanut itsemurhansa, vaan oli tuhottu pitkän hajottamiskampanjan tuloksena, jonka elementteinä olivat: taloudellinen agressio, monilukuisen ”viidennen kolonnan” vaikutus sekä mahtava Lännen varakkuutta ylistävä propagandakampanja.
Pariisi - 70-luvulla.
Pietari - 70-luvulla.
Elintasojen "kuilu" SNTL:n ja Lännen välillä ei ollutkaan todellisuudessa niin syvä, kuin kuviteltiin. Ero oli valtava kaikessa, mitä koski kulutustavaroiden piiriä. Kuitenkin, de-fakto kriteerina, jolla elintasoa Neuvostoliitossa mitattiin, oli Lännessa hyväksytyt standardit.
Näin ollen, miljoonista neuvostoihmisistä yhtäkkiä rupesi tuntumaan, että he ovat rutiköyhiä. Heille vakuutettiin, ettei kukaan maailmassa elä pahemmin, kuin he. Totta puhuen, kymmenen vuoden päästä läntisen kapitalismin järjestelmässä kaikki huomasivat, ettei elämä ole yhtä helpottunut.
Ennen ihmiset ajattelivat, että köyhyys on heidän sosiaalijärjestelmänsä tulos, poliittisen järjestelmän, johon he olivat syntyneet ja jossa he elivät. Nyt heillä ei enää ollut järjestelmän arvojen tukea, arvojen, joita sosialistinen neuvostojärjestelmä on luvannut, mutta ei pystynyt säilyttämään. Joka tapauksessa yksi asia oli ilmiselvä: Lännen onnistunut arvojensa vienti Venäjälle.
… Sotaa, jossa Neuvostoliito oli kukoistettu, hävittiin epäperinteisellä taistelukentällä. Tällä sodalla oli yhdistävä näkymätön sumuverhopilvi ja se päättyi ilmiömäiseen reaalitulokseen.
Sotaa kutsuttiin kylmäksi, koska ei kuulunut räjähdysten eikä automaattiaseiden ääniä. Asevarustelukilpa ylivoimaisuudesta sen kun kiihtyi monikertaiseksi. Muutamassa vuodessa Neuvostoliitto oli saavuttanut strateegisen pariteetin, josta tuli kuitenkin Pirrin voitto.
Sotaa kutsuttiin kylmäksi, koska ei kuulunut räjähdysten eikä automaattiaseiden ääniä. Asevarustelukilpa ylivoimaisuudesta sen kun kiihtyi monikertaiseksi. Muutamassa vuodessa Neuvostoliitto oli saavuttanut strateegisen pariteetin, josta tuli kuitenkin Pirrin voitto.
Sillä aikaa USA, jo tunnettu Lännen lipunkantaja, oli keksinyt uuden ja yhtä vahvan virtuaalisen taistelutantereen. Sillä he voittivat toisen sodan – mielten valtaussodan.
Kapitalistinen Länsi on tämän taistelun voittanut puhtaasti sisärintamillaan, tiettyjen väestöryhmien piirien tilassa. Länsi oli suorittanut onnistuneita kokeiluja massalobotomian alueella. Koko kapitalistinen järjestelmä siirtyi kulutustalouteen. Päätavoitteena oli muuttaa ihmisen täydelliseksi kuluttajaksi.
Tämän kummallisen taistelukentän vastakkaisella neuvostopuolella ei ollut yhtä taistelijaa. Lännen voitto oli varmistettu jo ennen sotatoimien alkua. Neuvostoliiton strateeginen ydinasepariteetti oli ruostumassa salaisissa kassakaapeissa. Täysin erilaiset ohjukset saapuivat hirmumäärin kivuttomasti ja pehmeästi maalipaikkoihinsa, vahingoittaen neuvostoihmisten mieliä ja sydämiä.
Kapitalistinen Länsi on tämän taistelun voittanut puhtaasti sisärintamillaan, tiettyjen väestöryhmien piirien tilassa. Länsi oli suorittanut onnistuneita kokeiluja massalobotomian alueella. Koko kapitalistinen järjestelmä siirtyi kulutustalouteen. Päätavoitteena oli muuttaa ihmisen täydelliseksi kuluttajaksi.
Tämän kummallisen taistelukentän vastakkaisella neuvostopuolella ei ollut yhtä taistelijaa. Lännen voitto oli varmistettu jo ennen sotatoimien alkua. Neuvostoliiton strateeginen ydinasepariteetti oli ruostumassa salaisissa kassakaapeissa. Täysin erilaiset ohjukset saapuivat hirmumäärin kivuttomasti ja pehmeästi maalipaikkoihinsa, vahingoittaen neuvostoihmisten mieliä ja sydämiä.
Lisäksi, uusi neuvostojälkeinen johtaja, nykyään surullisen kuuluisa Boris Jeltsin, entisellä neuvostokansalla valittu ensimmäinen ”demokraattinen presidentti”, vikkelästi luovutti Lännelle todellisten ohjustensa salaiset koodit.
Julkisesti tästä tosiasiasta ei ollut koskaan puhuttu, onhan olemassa edes jonkinlaisia hävyttömyyden rajoja. Muuten Kremlin uudet asukkaat olisivat paljastaneet, miten paljon he omaa kansaan pelkäsivät. Ohjusten koodit toimivat vaihtovaluuttana, jolla ostettiin kremliläiselle nomenklatuurille elinikäisen turvallisuuden.
Julkisesti tästä tosiasiasta ei ollut koskaan puhuttu, onhan olemassa edes jonkinlaisia hävyttömyyden rajoja. Muuten Kremlin uudet asukkaat olisivat paljastaneet, miten paljon he omaa kansaan pelkäsivät. Ohjusten koodit toimivat vaihtovaluuttana, jolla ostettiin kremliläiselle nomenklatuurille elinikäisen turvallisuuden.
Moni venäläinen oli silloin nielaissut "voissa paistetun" käärmeen eikä edes yskinyt."
_________________________________
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti