Arkea ja järkytyksiä: Siviilien elämä Donetskissa tänään - VM-raportti

Donetskin pääkaupunki on menettänyt konfliktin sytyttyä noin kolmanneksen asukkaistaan. Ennen Kiovan tapahtumia 2014 kaupungissa asui reippaasti yli miljoona asukasta, mutta nyt enää noin 700 000. Vaikka kolmannes asukkaista on paennut sotatilannetta, kuka mistäkin syystä tai mahdollisuudesta, Donetsk on edelleen suurkaupunki ja sellainen tunnelma on myös kaupungin keskustassa - mutta vain päiväsaikaan.

Päivä ja yö muuttavat Donetskin koko tunnelman. Päivisin elämä vaikuttaa melko normaalilta, vaikka taustalla saattaa kaikua kranaattituli kaupungin laitamilta, jossa kulkevat Donbassin puolustajien ja Ukrainan joukkojen rintamalinjat. En havainnut voimassa olevan tulitaukoa, vaan aivan päinvastoin. Donetsk elää sotatilassa.

Yritimme vierailla Donetskin lentokentälle, mutta jatkuvasti viikon aikana kiristynyt sotilaallinen tilanne esti matkamme jatkumista aiotulla tavalla. Odotellessa tutustuimme lentokentän läheiseen asuinalueeseen ja vain kuulomatkan päähän lentokentästä.

Videoraportti October-nimiseltä asuinalueelta lentokentän läheisyydestä:

Kaupungin keskustan ilmettä leimaavat monin paikoin karut sodan ankarat jäljet, mutta paikalliset asukkaat eivät kiinnitä sodan läsnäoloon käytännössä mitään huomiota. Kansa on tottunut sodan välittömään läheisyyteen. Iltaisin ja öisin kaupungin tunnelma on hiljainen, kenties jollain tapaa myös aavemainen. Yleisvaikutelma on odottava.

Me ulkomaalaiset, joita toimittajaryhmässämme oli mukana Brasiliasta, Yhdysvalloista, Sloveniasta, Bosnia-Hertzegovinasta, Ukrainasta, Venäjältä ja Suomesta, kiinnitämme tietenkin huomion sodan ja rintamalinjojen välittömän läheisyyden merkkeihin: kuulostelemme taivaanrantaa ja havainnoimme sieltä useaan kertaan kuultua ammuntaa.

Toinen videoraportti Donetskin lentokentän läheisyydestä:




Ukrainan tykistön "klo 21 aikamerkki" Donetskin pääkaupungin keskustaan

Kolmannen Donetskissa viettämämme illan laskeuduttua ja kaupungin tutustumiskierroksen aikana arviolta parin kilometrin päähän meistä kaupungin keskustaan ammuttiin Ukrainan armeijan asemista raskaan tykistön yksittäinen kranaatti.

Emme saaneet tietää millaisia tuhoja tämä ilmeisen summittaisesti kohti kaupungin keskustaa ammuttu voimakas kranaatti aiheutti. Se iski kelloa katsoessani maahan tasan klo 21:00. Siis ilmeisesti jokin ukrainalaisten antama sairas aikamerkki Donetskin asukkaille?

Hiljainen, lämmin ja mukava ilta muuttui näin yhdessä räjähdyksen hetkessä - viehättävä teräksestä luodun taiteen koristama kaupungintalon puisto tyhjentyi ihmisistä ja sodan karu ilmoitus itsestään pakotti siviilit jälleen suojautumaan.





Donetskilaiset pojat ovat nukkuneet yönsä ja eläneet jo noin puolen vuoden ajan suuren rakennuksen kellarissa varsin karuissa olosuhteissa. Rakas lemmikkimarsukin on mukana suojassa.

Donetskin suuressa pääkaupungissa ei ole käytännössä jäljellä yöelämää. Paikalliset nuoret kertoivat meille kaupungin Lenin-monumentin luona aukiolla, josta on muotoutunut sodassa kuolleiden lasten muistomerkki ja hiljentymispaikka kynttilöineen sekä uhrien valokuvineen, että juhliessaan he ovat kotibileissä. Sotilaat kertoivat meille puolestaan, että jotain klubibaareja on, mutta käytännössä julkiset ravintolat ja pubit ovat sulkeneet ovensa.

Myöhään illalla ja yöllä autoliikenne on vähäistä, siviilejä ei liiku juurikaan kaupungin kaduilla. Ulkonaliikkumiskielto alkaa klo 23, mutta jo sitä aiemmin kaupunki hiljentyy pimeän laskeuduttua. Paikalliset asukkaat ja sotilaat kertoivat vaikeasta ongelmasta, jonka aiheuttavat Donetskin kaupunkiin rintamalinjojen yli soluttautuvat Ukrainan armeijan tuhopartiot.

Toimittajaryhmämme turvallisuudesta huolehtinut sotilaspartio kertoi omista kokemuksistaan sissien torjunassa Donetskin kaupungissa. Paikallinen naissotilas ”Stacya” oli ehtinyt osallistua jo 14 ”guerilla” -ryhmän pidätykseen kaupungin alueelta, joiden tavoitteena on aiheuttaa tuhoa sekä lietsoa kauhua donetskilaisten keskuuteen.

Pelko vihollississien toimista ja tietoisuusakuutista vaarasta tekee ulkonaliikkumiskiellosta yhteisesti ymmärretyn osan Donetskin asukkaiden elämää.





Tyypillinen katukuva Donetskin lähiöalueen ympäristöstä



Donetskilaisten kanssa on yleisesti ottaen ulkomaalaisen helppoa ja varsin miellyttävää olla. Heissä on myös suomalaisiin verrattavaa tuttuutta niin tavoissa kuin olemuksessa. Kaupungissa voimistuu tunne siitä, että on "keskellä Eurooppaa".

Paikallisten asukkaiden kokemat reaktiot toimittajien ja sotilaiden ilmaantumisiin olivat sekoitus kiinnostusta, iloa sekä tarvetta puhua omasta tilanteesta. Länsimaiset toimittajat ovatkin olleet todella harvinaisuus Donbassin alueella ja ilmaantumistamme arvostettiin.

Kukaan ei syyttänyt länsimaalaisia kauheuksista ja kovasta kohtalosta, vaikka edustamiemme maiden toiminta Ukrainan hallinnon ja armeijan tukemiseksi ovat donetskilaisten tiedossa.

Fakta siis on, ettemme nähneet aggressiivista tai uhkaavaa käyttäytymistä tutustumispäivien aikana Donbassin alueella. Ainoa suoraan kokemamme uhka tuli Ukrainan armeijan raskaasta aseistuksesta, jota tulitaukosopimuksesta huolimatta ei ole vedetty sovitun välimatkan päähän kaupungista. Kenties meitä uhkasi myös Ukrainan sissipartiot, mutta tuota kollektiivista uhkaa on mahdoton määritellä ilman pitempää oleskelua kaupungissa.

On vieläkorostettava, että mitään turvattomuutta meidän ei tarvinnut tuntea paikallisten asukkaiden takia ja Donbassin vapaaehtoisten aluejoukkojen toiminta oli kurinalaista.

Tämä ylitti myös omat odotukseni, vaikka olin jo entuudestaan tietoinen aluejoukkojen moraalista. Emme kohdanneet humalaisia sotilaita, eikä edes toimittajaryhmän vodka-pitoiseen illanviettoon hotellin klubilla liittynyt ainuttakaan vartiointiin osallistunutta tai paikalla kenties uteliaisuudesta piipahtanutta maastopukuista sotilasta.





Sodan ruhjomia liikehuoneistoja näkyi lukemattomia määriä



Avoinna olevissa kaupoissa on periaatteessa saatavilla kaikkea mitä elämiseen tarvitaan. Hinnat ovat kuitenkin paikallisille varsin korkeita, koska työttömyys on korkealla, tulotasot ovat romahtaneet ja elinkeinon hankkiminen on hyvin vaikeaa.

Lukuisat Donetskin viranomaiset, lääkärit, sotilaat ja vastuuta kantavat henkilöt vastasivat kysymykseen palkoista: "emme ole saaneet". Elämä jatkuu siis päivä kerrallaan, sosiaalisten suojaverkostojen yhteistyössä ja Venäjän humanitaarisen avustuksen varassa.

Hinnat ulkomaalaisille ovat huokeita – ainakin EU-kansalaisen mittapuun mukaan. Ostoksissa hyväksytään vain Ukrainan Hrvniat, jota liikutetaan Donbassin sisällä vakiinnutetulla vaihtokurssilla. Elintarvikkeet tulevat käytännössä Venäjältä. Rekat siis tuovat virallisen humanitaarisen avun lisäksi myös eri yhtiöiden tuotteita markkinoille. Länsimerkkejä ei juurikaan ole saatavilla tuotteissa, ellei niitä valmisteta Venäjällä.

Bensiinilitra maksaa alle 50 senttiä litralta ja tupakka-askin ostaa eurolla taikka heikkolaatuisia merkkejä halvemmallakin. Kaupoissa ja toreilla on saatavissa mitä elämiseen tarvitaan, mutta avoinna olevien kauppojen lukumäärä on kerrassaan romahtanut.

Tyhjiä liikehuoneistoja on kaikkialla, varsinkin ydinkeskustan ”kalliilla alueella”. Ovensa ovat sulkeneet merkkiliikkeet, useat huoltoasemat, pankit, autoliikkeet ja supermarketit. Mutta eivät kaikki. Esimerkiksi hotellimme vieressä oleva elintarvikeliike palveli 24 tuntia vuorokaudessa.





Huoltoasemat lähempanä Donetskin vihollisen puoleisia laitamia on vahvistettu melkoisilla hiekkasäkkisuojauksilla.




Internet toimi hotellissamme hyvin wifi-yhteydellä. Kännykät toimivat ja sähköä jaettiin häiriöttä siellä missä olimme ja sinä aikana. Näissä toimivuuksissa on varmasti alueellisia eroja.

Vesiverkosta tulee juomakelpoista kylmää ja kuumaa vettä. Perusasiat ovat siis yhä kunnossa, lukuun ottamatta teiden ja katujen huonoa kuntoa. Näin normaali elämä Donetskissa pyrkii jatkumaan kokoaikaisista uhista ja läsnä olevista tragedioista huolimatta. Joillekin donetskilaisille julmakin tragedia on kuitenkin muuttunut jo pysyväksi olotilaksi.

Kortteleissa on väestösuojat avoinna ihmisille. Vierailimme kahdessa esimerkkikohteessa. Toinen sijaitsi viranomaisrakennuksen suurissa kellaritiloissa, toinen vanhassa Neuvostoliiton aikaisessa väestösuojassa. Lukuisat siviilit elävät pysyvästi maan alla sijaitsevissa suojissa.

Heidän kotinsa ovat mahdollisesti tuhoutuneet, pelko asua maan pinnalla on liian suuri. Suojiin ovat majoittuneet perheet, lapset ja vanhukset. Näimme suojissa pieniä kotieläimiä, jotka olivat hyvin tärkeitä lapsille. Näimme paljon lapsia, jotka olivat asuneet jo useiden kuukausien ajan maan alla pommisuojissa. He kertoivat meille toimittajille koskettavia tarinoita.

Donetskin lapset kertovat:

Sadat tuhannet siviilit päässeet turvaan Venäjälle

Parempi onni on käynyt niillä Donbassin asukkailla, jotka ovat päässeet pakolaisiksi Venäjälle. Vierailimme menomatkalla Venäjän Rostovissa sijaitsevassa Primorkan pakolaiskeskuksessa, joka sijaitsee noin 30 kilometrin päässä rajalta. Keskuksessa asuu hieman yli 250 asukasta, jotka olivat majoitettuna kesäleirien viettoon rakennetulla alueella.

Pakolaiskeskuksen työntekijät ja asukkaat kertoivat toimittajille kokemuksistaan sekä syistä siihen, miksi ja miten pakolaisuus oli heille tullut vastaan. Lapset kertoivat pommituksista ja erityinen pelko oli kasvanut ilmapommituksista, jotka olivat ajaneet heidät evakkoon.

Keskuksen työntekijät kertoivat lasten olleen heidän tullessaan pahasti traumatisoituneita. Edelleen, mikäli lentokone lentää keskuksen yli, he suojautuvat. Pakolaiskeskuksen lapset itkivät pelosta uuden vuoden juhlinnoissa kun ilotulitusraketit räjähtelivät rauhansa säilyttäneen Venäjän Rostovin alueella.

Venäjän pyrkimykset auttaa Donbassin siviilejä ovat antaneet jo sadoille tuhansille konfliktialueen kansalaisille todellisen mahdollisuuden selviytyä, mutta havaittu fakta on, ettei pelkkä halu pakolaisuuteen Venäjällä riitä. Raja on siis tiukasti kiinni, kuten saimme huomata. Venäjältä Donetskiin ei todellakaan "kävellä läpi" - henkilöautojen jonot ovat satojen metrien mittaisia ja Venäjän tullin rajamuodollisuudet tiukkoja. Kaikki läpivalaistaan.

Kohtasin hieman yli 20-vuotiaan donetskilaisen opiskelijanaisen Mariannan, joka kertoi unelmanaan olevan, että pääsisi Venäjälle turvaan. Venäjä siis auttaa, mutta erityisesti vain lapsiperheitä - esimerkiksi nuoret opiskelijat ovat jääneet pahasti sodan jalkoihin, eikä ilman rahaa vaikkapa työlupien vaatimiin lupamaksuihin, ole pääsyä Venäjän federaation alueelle. Ei myöskään Krimille.

Kysymys herää, miksei donetskilaisia pakolaisia, siviilejä, joilla ei ole mitään sijaa sodassa, oteta muihin maihin turvaan ja kaikki nykyinen siviilien auttaminen on jätetty vain Venäjän tai venäläisen maailman harteille? Tilanne on hämmentävä.





Donetskilaisia ja Luganskilaisia pakolaislapsia Venäjän Rostovissa sijaitsevalla pakolaisleirillä

Punainen Risti ei tee mitään auttaakseen

Humanitaarinen katastrofi Donbassissa on välitön ja akuutti, sen näkee ja tuntee kaikkialla. Donbassin ihmiset saavat liian vähän apua ja esimerkiksi tunnetut kansainväliset avustusjärjestöt, kuten Punainen Risti ei ole tehnyt mitään sairaaloiden tai väestösuojissa asuvien ihmisten auttamiseksi. Eivät mitään!

Tämän huolestuttavan faktan vahvisti siviiliväestö ja yhteisöllisistä toiminnoista vastuussa olevat viranomaiset sekä mm. suuren traumasairaalan johtava lääkäri. Ihmettelimme asiaa, koska näimme kaupungin keskustassa Punaisen Ristin ajoneuvoja. Tietojemme mukaan he kuitenkin vain tarkkailevat tilannetta, mutta todelliset operaatiot loistavat poissaolollaan.

Kasvoi tietoisuus, että Punainen Risti on paikalla propagandasyistä – poliittisesti. Kenties keräämässä informaatiota lännen poliittisiin pyrkimyksiin? Herää väistämättä vakava kysymys, onko Punainen Risti vain peitejärjestö ja jollekin aivan muulle toiminnalle ja tavoitteelle?

Miksi muuten suuret väestösuojat, humanitaarisen avun jakokeskukset ja sairaaloiden henkilökunta vastaavat samaan kysymykseemme kiistävästi – oletteko saaneet tukea tai apua Punaiselta ristiltä? ”Emme ole”. Ainoa kohde mistä apua tulee toimintoihin on Venäjä, ja avustuskeskuksen johtajan mukaan myös ”jonkin verran Kreikasta”.

Siviilien tarve avustusoperaatioille on kuitenkin ilmiselvä, siinä ei ole mitään tutkittavaa tai tarkkailtavaa. Paikalla on jo ammattimaisesti toimivaa paikallista avustushenkilökuntaa, on tarvittavat tilat ja tarpeille osoitetut varastot sekä avustusten logistiikka, mutta missä ovat lännen elintarviketeollisuuden kuormat, hedelmät, vitamiinit, saniteettituotteet, vaatteet tai kunnolliset yöpymistarpeet? Donbass tarvitsee enemmän, nyt ja tänään – ei vasta huomenna.





Punainen Risti on Donetskissa, mutta kukaan ei tiedä miksei avustusoperaatioita suoriteta. Emme nähneet ainuttakaan avun saajaa. Se, että uutisissa sanotaan Punaisen Ristin olevan jossain, ei käytännössä tarkoita vielä yhtään mitään.

Ei ole Venäjän armeijaa - Donetskilaiset pelkäävät maailmansotaa

Kohtaamamme donetskilaiset olivat sydämellisiä. Heidän keskuudessaan vallitsee voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. Novorossia on vahvalta tuntuva ajatus kahden valtion liitosta, jossa Donetskin ja Luganskin tasavallat muodostavat alueellisen yhteenliittymän Donbassin alueelle. Ne, jotka olivat Kiovan hallinnon kannattajia alueella, poistuivat Ukrainaan heti konfliktin puhkeamisen alkuvaihessa noin vuosi sitten. Jäljelle ovat jääneet Novorossian kannattajat.

Paikalliselle väestölle alueellinen itsenäisyys on luonnollinen suojautumiskeino hyökkääviä läntisiä fasistisia voimia vastaan - olosuhteiden pakosta. He tuntevat olevansa venäläisen maailman etuvartioasema ja sellaisena Novorossia tunnustetaan. Novorossia vaikuttaa koko venäläisen maailman yhteiseltä ponnistukselta ja suojautumiselta lännen aggressioon.

Venäjän armeijaa ei ole Donetskissa. Emme nähneet venäläisiä joukkoja edes ajaessamme Rostovin suurkaupungista kohti Donetskin rajaa Venäjän puolella. Takaisin tullessa näimme vaivaiset neljä Venäjän armeijan kuorma-autoa, jotka vaihtoivat rajavartijota Venäjällä. Federaation armeija siis loistaa poissaolollaan kaikkialla, ja sille on geopoliittinen selityksensä.

Ennakko-odotukseni oli, että donetskilaiset tuntisivat katkeruutta tai surua siitä, ettei Venäjä ole lähettänyt sotilaallista tukea Donbassin joukoille. Kun keskustelimme asiasta lukuisia eri kertoja, vastaukset ja niiden sävy oli yllättävä.

Paikalliset asukkaat ovat pahoillaan siitä, että heidän taistelunsa puolustaakseen kotejaan, aluettaan ja kulttuuriaan on ajanut Venäjän nykyiseen vaikeaan asemaansa. He siis kokevat ainakin jonkin asteista syyllisyyttä, ja osoittavat nöyryyttä. Heillä ei kuitenkaan ole nykyisessä tilanteessa vaihtoehtoa.

Vaikka Venäjän joukkojen saapuminen saisi varmasti aikaan suunnattoman riemun ja huojennuksen koko alueella, kaikki tunnustavat silti tosiasian, että nykyisellään sellainen olisi maailmanpolitiikan takia mahdotonta. Venäjän osallistuminen konfliktiin olisi aivan liiaan vaarallista kaikille eurooppalaisille, kenties koko maailmalle.



Elämää maan alla. Kuvassa vasemmalla ryhmämme naisturvasotilas "Stacia" aluejoukoista.



Media Donetskissa on antanut konfliktista laajan ja geopoliittsen kuvan alueen asukkaille. Tuntuu siltä, että myös varsin realistisen, koska donetskilaisilla ei ole suuria odotuksia ulkoiseen apuun, joten he luottavat omaan voimaan. Kuvassa "Olohuone" pommisuojassa, johon majoittuu noin 200 ihmistä joka yö.

Vastassa koko lännen natsismi, tukena selän takana Venäjä

Donetskilaiset ja alueelle saapuneet vapaaehtoiset puolustajat tuntevat vihollisensa, joka ei ole ainoastaan Länsi-Ukrainan joukot vaan koko länsivalta. Donbassin joukoilla on vastassaan kaikkia lännen kansallisuuksia - erityisesti kammoksutaan puolalaisia natsijoukkoja.

He tiedostavat seurauksen, että jos Venäjä lähettäisi armeijaa Donbassiin, se tarkoittaisi sotaa Venäjän ja lännen välillä, joka sytyttäisi mahdollisesti seuraavan maailmansodan, jota donetskilaiset myös pelkäävät. He siis pelkäävät alueellisen kamppalunsa takia joutumista osalliseksi kolmannen maailmansodan syttymiseen. Tämä on heidän "worst case scenario".

"Save Donbass" ei siis tarkoita vain miljoonien Novorossian kansalaisten pelastumista brutaalilta länsijoukkojen miehitykseltä vaan kyse on Euroopan laajuisen konfliktin ja mahdollisesti seuraavan maailmansodan syttymisen estämisestä. Yleinen ajatus on, että jos Donbass sortuisi, Ukraina jatkaisi sotaa suoraan Venäjää vastaan.

Siksi donetskilaiset taistelevat tänään yksin uutena kansakuntana osana Novorossiaa ja rintamalla operoidaan vapaaehtoisvoimin, paikallisen siviiliväestön tukemana. Ukrainaa lietsottua sisällissotaa ei haluta laajentaa yhä suuremmaksi alueelliseksi konfliktiksi. Uhrivalmiutta kohtasimme runsaasti - ha valmistautuvat pitkään ja kovaan sotaan.

Elämää ja järkytyksiä - kuvaraportti:

Tässä kirkossa vietettiin jumalanpalvelusta. Ukrainan tykistö suoritti voimakkaan tykistön ja raketinheittimien tulituksen kohteeseen tuhoten kirkon ja aiheuttaen henkilövahinkoja:







Humanitaarisen avun korttelikeskus. Kuuluisien Valkoisten Venäjän avustusrekkojen kuljetukset jaetaan näihin keskuksiin, josta ihmiset jonottavat apua hakemaan. Jokaiselle annettavat avustumäärät eivät ole kovinkaan suuria - säilykkeitä, leipää, ruokaöljyä makaroonia...









Asuinkortteli October-asuinalueella parin kilometrin päässä Donetskin lentokentältä:









Toimittaja torilla, jossa myytiin Novorossia-tuotteita. Kuvassa oikealla ryhmän henkivartija aluejoukoista:





Juoksuhautoja ja varustuksia huoltoaseman ja autokaupan maastossa - etäisyys rintamalle noin 2 kilometriä:







Ilovaisk oli raskaiden taistelujen kohteena ja raunioituneet asutusalueet olivat huomattavan suuria:









Toimittaja Janus Putkonen Ilovaiskin kylässä, tuhotun koulun edustalla



Donbass-spesiaalin raporttien seuraavissa osissa tulen keskittymään aiheisiin "korkein hinta" ja sotilaallisiin asioihin, joihin saimme monipuolisen ja silmäyksen Donetsk-kieromatkan aikana.

janus.putkonen@verkkomedia.org

Toimittajamatkan järjestäjä ja kumppani: Europa Objectiv

Lue myös: Verkkomedian terveiset Donetskista - ensimmäisen tutustumispäivän 25.3. tunnelmia



Tarvitsemme tukeasi - toimimme ainoastaan yksityisin lahjoitusvaroin!

Kiitä työstä lahjoituksella ja avustat Verkkomedian toimintaa jatkumaan. "Meille pieni on jo suurta": Lahjoitustili: Janus Putkonen / FI71 4055 7620 0031 53