maanantai 10. marraskuuta 2014

EP Ukrainan kriisistä - alkuvaiheet



Maidan ja politiikka ilman tunteita

Maaliskuu 2014

Olen viettänyt hyvin raskaita viikkoja seuraamassa tapahtumien kehitystä Ukrainassa.

Nyt, kun on syntynyt etäisyyttä protestin alusta Krimin kansan tahdon ilmaisemiseen, voi yrittää analysoida tapahtumien kulkua ja tehdä joitakin johtopäätöksiä.

  

Minun suuresti kunnioittama suomalainen rouva kuunteli ajatuksiani Ukrainan tapahtumista ja sanoi varsin yksinkertaisesti: ”Taas tavalliset ihmiset tulevat kärsimään.”



Analyytikoilla ei ollut mitään harhaluuloja eikä epäilyksiäkään Ukrainan kriisin luonteesta alusta alkaen. Sen geopoliittinen syntyperä on kirkkaan selvä. Kaikki langat ovat näkyvissä, suuntaviivat selkeitä, skenaariot valmiiksi kokeiltuja ja niitä käytetään kirjaimellisesti typeryyteen asti.

«Sosiaalirahvaalle» syötetään kriisikeskusteluja tv:ssa ja radiossa Venäjän uhasta. Kaikki tuomitsevat Venäjän Krimin ”valloittamisen” yhteen ääneen, puhuvat demokraattisten arvojen etuoikeudesta jopa taloudellisten ongelmien edessä. No, siinähän ei ollut mitään ihmeellistä, poliitikoille ihmisten työpaikat ja elinehdot ja keinot eivät voi olla geopolitiikan ja demokraattisen ”ideologian” tärkeämpiä.

Länsimaissa tällä hetkellä ei ole selkeää kuvaa tapahtumien tarkasta kulusta ja nyt ei enää haluakaan tietää. Venäjän UHKA on yhtäkkiä valloittanut kaikkien huomion. Mutta tapahtumien kulku ja kehitys on tärkeää, yli sataa ihmistä on kuollut ja lisää kuolee joka päivä. Mistä tämä kauhu on alkanut?

Rauhanomaisesta protestista Maidanilla. Taasko? Kyllä. Ihmiset ovat väsyneet huonoon elämään ja rikkaiden röyhkeyteen. Millaiseen huonoon elämään ihmiset ovat kyllästyneet on ilmiselvä – elintaso Ukrainalla on 2-4 kertaa huonompi kuin esim. Venäjällä, kriteereinä palkkojen ja eläkeiden taso, työttömyys, yhteiskunnalliset palvelut ja tariffit, kulutuksen taso. Maa on vararikon partaalla.

Mitä ihmiset tahtovat? Hyvää elämää, kuin Ukrainassa sanotaan, ”kaunista elämää”. Kaunista – mitä se tarkoittaa? Millaista elämää? Oligarkian tasoista elämää? Kultaisia vessanpönttöjä?





Tämä on todellinen protesti Maidanilla, ihmisiä on todella paljon. Mutta kukaan heistä ei tiedä mitä haluaa, paitsi olla eurooppalaisia ja elää ”kaunista elämää”. Inhimillistä, mutta konstruktiivista? Ei.

Tavallisten ihmisten tietämättömyys ja ajattelemattomuus hämmästyttää ja vähän suututtaa, kun kukaan ei tiedä, mitä haluaa tai minkälaisista muutoksista on kyse.

Alusta puhuttiin EU:n assosiaatiosopimuksesta, ihmiset taas luulivat, että Ukraina menee EU:hun siis unioniin täysjäsenenä. Voiko se olla totta? Onko mahdollista, että kukaan ei tiedä talouskriisistä Euroopassa? Kreikasta, Espanjasta, Irlannista, Islannista, Portugalista? Kaikki nämä maat eivät ole pelkästään kriisissä, ne ovat taloudellisesti romahtaneet. Luuliko Ukraina, että se pääsee unioniin ennen Turkkia, joka on odottanut sitä jo melkein 10 vuotta, ja saa hirveästi rahaa vaikka jokaisesta pennistä Kreikalle kiistellään EU:ssa verille asti?

Eikö Ukrainassa lueta lehtiä tai katsota edes uutisia? Eivätkö he käy netissä? Pakolaiset Romaniasta tulvivat Eurooppaan. Tšekit ja puolalaiset työskentelevät missä tahansa paitsi kotimaissaan. Virolaisia rakennusmiehiä on vain Suomessa jo melkein 30 000. Bulgariassa ei kasvateta paprikoita enää, tuodaan turkkilaisia. Maa yrittää selviytyä turismilla, mutta hädin tuskin.

 

Luottavaiset ihmiset kannustavat Eurooppaan liittymistä ajattelematta yhtä mitään. Eurooppa on hyvinvoinnin stereotypia Ukrainassa, niin kuin Venäjälläkin.

Mutta ukrainalaiset eivät tätä tiedä, he puhuvat Eurooppaan liittymisestä, vaikka Euroopalla ei ole aikomustakaan hyväksyä Ukrainaa jäsenekseen. Eurooppa kaipaa vain Ukrainan työ- ja tuotantomarkkinoille omine tehtaineen ja tavaroineen. Ukrainassa palkkataso on tällä hetkellä alempi kuin Kiinassa. Mutta ennen tätä assosiaatiota pitää tasoittaa kilpailutilannetta alentamalla halvempien ukrainalaisten tuotteiden kilpailukykyä, kukaan ei tule ostamaan EU:n ihraa kolmenkertaiseen hintaan.

Standardien ja infrastruktuurin mukautumisen jälkeen, jota assosiaatiosopimus vaatii ja joka arvion mukaan tulee maksamaan Ukrainalle 160 mlrd euroa, paikalliset tuotteet lakkaavat olemasta halpoja ja niiden valmistaminen ei tule enää kannattamaan, edullisempaa tulee ostaa saksalaisia tai puolalaisia elintarvikkeita ja tavaroita. Tämä tarkoittaa paikallisten tuotantolaitosten sulkemista ja Ukrainan teollisuuden ja talouden loppua. Kukaan Euroopassa ei tule kehittämään ukrainalaista lentokonerakentamista tai avaruusohjelmiin liittyvää tuotantoa ja tutkimusta.

Näistä seikoista ei tiedä tavallinen ukrainalainen eikä Ukrainan hallitus. Paksu asiakirja (yli tuhatsivuinen) on toimitettu hallitukselle vain englanniksi eikä sitä kukaan lukenut ennen hyväksymistä. Assosiaatiosopimus jäi allekirjoittamatta sen jälkeen, kun Venäjältä toimitettiin venäjänkielisen kappaleen samasta sopimuksesta, käännettiin ukrainaksi ja vihdoinkin luettiin loppuun. Tämä todistaa vain yhtä asiaa – hallituksen epäpätevyyttä (tai/ja rikollisuutta).



Ihmiset Maidanin aukiolla.



”Eläköön Ukraina!”



”Tämä ei ole Euroopan puolesta, vaan korruptiota vastaan, tule ulos!” – lukee tässä.

Kansalaiset Maidanilla huusivat ”unelman varastamisesta”. Mutta tuskin he tietävät, mistä uneksivat. Tai mitä he eivät halua. He väittävät, etteivät halua oligarkkeja ja korruptiota vallassa, mutta itse haluavat elää ”kauniisti” ja matkustaa viisumitta Europpaan, kuten rikkaat tekevät. Eli he haluavat tulla oligarkkeiksi? Tämä tieto tuli suoraan Maidanilta useiden paikallisten ja ulkomaalaisten lehtimiesten toimesta. Monilla, varsinkin nuorilla, on hyvin pinnallisia käsitteitä tavoitteista ja protestin syistä. Eläköön Suuri Ukraina! Ok, eläköön.

Mutta kuka tulee tekemään töitä ”Suuren Ukrainan Kunniaksi”? Venäjänkielisetkö? Nimittäin, asia on näin, että tämän hetkisen Ukrainan teollisuus on venäjänkielisellä Itä-alueella. Suurin osa elintarviketeollisuutta ja tuotantoa on Etelä-alueella. Itä- ja Etelä-osien väestö on 53% :sti venäläisiä. Turismia voi hyödyntää vain Krimillä, joka on sekä venäläinen, venäjänkielinen että venäjämielinen, paitsi pieni tataari-vähemmistö, joka kantaa kaunaa Venäjälle deportaatiosta, ja Ukrainalle laiminlyönneistä ja välinpitämättömyydestä. (Tataarivähemmistö teki yhteistyötä Hitlerin joukkojen kanssa sodan aikana). Länsi- ja keskiosa ovat näiden alueiden armolla. Tähän ongelmaan ei helppoa vastausta löydy.

Sen sijaan moni jo ”tekee töitä” Maidanilla, eri puolueiden poliittisiin mielenosoituksiin osallistumisesta (”seisomisesta”) maksetaan.



Innokas EU:n kannattaja.

Mutta taisteluun Suuren Ukrainan puolesta ilman moskaaleja (venäläisiä) ja jidvaa (juutalaisia) tulee osallistumaan paljon hyvin motivoituneita ihmisiä ilman mitään rahoitusta (esim. ”Oikean Sektorin” jäsenet, johtaja Dm. Jarosh pyrkii presidentiksi, se on se Jarosh, joka ehdotti räjäyttää kaasuputki ja käyttää ydinaseita Moskovaa vastaan).

Jarosh, ”Oikea sektori” (Pravyi sektor) 
”Rauhanomainen” protesti Maidanilla

Maidanin mielenosoitus pysyi hyvin rauhallisena viikon ja sitten ”lopahti”. Sitä ei ollut rahoitettu silloin vielä tarpeeksi. Ihmiset rupesivat lähtemään jo koteihinsa.

Tässä vaiheessa alkoi tapahtua jotain outoa. Yhtäkkiä torille ilmestyi joukoittain treenattuja nuoria militantteja, hyvin järjestäytyneitä, varustettuja kettingeillä, kepeillä ja naamioituneina (tuliaseista myös huhuttiin jo alkuvaiheessa). EU:sta ei puhuttu enää, vaadittiin Presidentin syrjäyttämistä vaikka laillisiin presidenttivaaleihin oli enää vain vajaa vuosi. Presidentti ehdotti neuvotteluja opposition kanssa ja jopa paikkoja hallituksessaan, joista oppositio kieltäytyi, mutta tiettyjä sopimuksia oli saatu aikaan, vahvistettu EU-maiden ulkoministereiden allekirjoituksin ja … unohdettu seuraavana päivänä. (Mielenkiintoista on se, että Jatseniukille oli tarjottu pääministerin virka, josta hän kieltäytyi, mistähän syystä?)

Oikeastaan, mitään outoa näissä tapahtumissa ei olekaan, jos pidetään Ukrainaa ”arabikevään” jatkona ja USA:n (EU) ja Venäjän (Tulliliitto) vaikutusalueiden jakamisstrategian uhrina. Tämä raja kulkee suoraan keskellä Ukrainaa, jakaen sitä Länsi- ja Kaakkois-osiin (joista viimeinen on venäjänkielinen teollisuusalue). Tämä seikka selvittää, miksi amerikkalaiset ja eurooppalaiset viranomaiset kannustavat avoimesti Maidanin protestiliikettä (V. Nuland, G. Payette, C. Ashton, Puolan, Liettuan ja muiden maiden suurlähettiläät, Sen. McCain, Kerry ja lukuiset muut). He esiintyivät Maidanilla puheineen ja ”kekseineen” suurten joukkojen edessä. Tämä on muutenkin ennenkuulumatonta, mutta puhe ei ole virallisten protokollien rikkomisesta.

Nämä vieraiden maiden edustajat avoimesti kannustivat itsenäisen valtion vakauden horjuttamista, hiljentyvän protestin lietsomista valheellisilla väitteillään, kehotteillaan ja lupauksillaan. Toki, heillä kaikilla on erilaisia päämääriä ja tavoitteita.


Kerry Maidanilla






Nuland ja Payette Maidanilla




Saakashvili (ent. Gruusian presidentti) Maidanilla.



Klichko ja senaattori McCain Maidanilla

On ihan selvä, että Ukraina, Venäjän rajamaita (Okraina on rajamaa), Neuvostoliiton entinen osa, Venäjän nykyinen rajanaapuri, on Venäjälle tärkeä sekä taloudellisesti ja strategisesti, että perinteisesti, sukulaiskansana. Venäjällä työskentelee eri lähteiden mukaan 2,4-3 mln Ukrainan kansalaista, Venäjällä asuu 24 mln ukrainalais-sukuista, joilla on perhe-sukulaisia Ukrainalla. Tämä sidonnaisuus on elävä ja sitä ylläpidetään molemmin puolin. Ukrainan puolelle on myös jäänyt satoja (yli 500) entisen SNTL:n tuotantolaitoksia, mukaan lukien strategisia, Venäjän puolustusteollisuuden osia.


Teolliset laitokset Donetskissa (Ukrainan Kaakko)

Azovstal, Mariupol (terästuotanto)

USA:n voitto ”kylmässä sodassa” johti Neuvostoliiton tuhoon (sen jaosta ja laillisuudesta Länsi on ihmeellisen hiljaa) ja jätti Venäjän Federaation ilman puolustusteollisuutta, ilman suojaa ”pakkodemokratian” levittäjiä vastaan. Ja se sopii mainiosti USA:lle ja Lännelle yleensä, niille paras Venäjä on olematon Venäjä.

Tämän lisäksi Ukraina on velkaa Venäjälle eikä pysty maksamaan jo suoritetut kaasutoimitukset (jotka muuten ovat oligarkkien keinottelun suurimpia lähteitä: Venäjältä ostetaan halvalla ja eteenpäin myydään voitolla). Ja tämän päälle vielä Ukraina osallistuu Tulliliiton projekteihin ja sen hallitus harkitsi vakavasti tähän vapaakauppa-alueliittoon täysimääräistä liittymistä, mitä ei millään saa sallia USA:n valtiosihteeri Hillary Clintonin mielestä, koska tämä tarkoittaa hänen mukaisesti ”Neuvostoliiton jälleenrakentamista”.



SNTL:n elvyttäminen ei ole mahdollista, mutta tämä on ehdottomasti vaihtoehtoisen talousalueen rakentamisen yritys, joka lupaa Ukrainalle ja muille jäsenmaille taloudellista kasvua, turvallisuutta ja kaupallisia etuja.

Euroopalla, kauniista puheistaan riippumatta, on hieman erilaisia tavoitteita Ukrainan suhteen. Euroopan talousunioni ei kaipaa jäsenekseen enää yhtä talousvaikeuksissa kamppailevaa maata, joka tulee kerjäämään talousavustuksia ja avointa Euroopan markkinaa omille tuotteilleen ja työvoimalleen. Eurooppa on itse vakavan talous- ja finanssikriisin keskellä. Ainut asia, mitä Eurooppa tavoittelee Ukrainassa, on TÄMÄN MARKKINOITA eurooppalaisille tavaroille ja halvan työvoiman käyttö. Ukraina on iso maa – n. 45 mln potentiaalista kuluttajaa ja työntekijää. Kriisialueelle tämä on varteenotettava asia.

Katsokaa, mitä Euroopan Unioni on tarjonnut konkurssin partaalla olevalle Ukrainalle talousapuna: väliaikaisen tullimaksujen poiston OMILLE VIENTITAVAROILLE Ukrainaan. Amerikkakaan ei pysty heti hyväksymään luvattuja 1 mlrd dollarin edestä lainatakuita (Kongressi viivyttää päätöksentekoa).

Sitten kaikki tapahtuu skenaarion mukaisesti: ”epätoivossa olevat” fasistimilitantit kiusaavat ”Berkut”-joukkoja, joilla ei ole aseita eikä käskyä vastata hyökkäyksiin, katukivillä ja ”Molotovin koktaileilla”. Maidanilla pidetyt puheet ovat niin rasistisia, että missä tahansa eurooppalaisessa maassa kuka tahansa niiden takia olisi jo joutunut vankilaan ilman sen pidempiä selvityksiä.


”Berkut”- miliisin erikoisjoukkoja (mellakkapoliisi)

Eläviä ihmisiä kivitetään ja tulitetaan räjähdyssekoitteilla, joita ”parannetaan”, sillä ”Molotovin koktailia” terästetään kahdella lisäaineella, joten kemiallisen reaktion johdosta sytytysneste muuttuu eräänlaiseksi ”napalmiksi”, jota on hyvin vaikea tukahduttaa niin kauan kun se on palanut loppuun itse. Sellaisia ”koktaileja” heitetään hallituksen mellakkapoliisin riveihin, järjestyksen valvojiin, eläviin nuoriin ihmisiin.

 



Nuoret kansallismieliset - "natsit"



Palaavat Berkut-poliisit

Tiheästi asutun kauniin eurooppalaisen kaupungin keskustassa poltetaan renkaita, joiden savua pidetään ihmisille hengenvaarallisena koko Euroopassa. Valtion virastoja ja puolueiden toimistoja valloitetaan ja rikotaan, mutta seuraava hallitus joutuu väkisin käyttämään ja myös korjaamaan niitä (vai tarvitseeko joku kalliita keskusta-alueita eliittirakentamista varten?)




Kuvia Maidanilta

Sitten aseet kädessä, valloitetaan eduskuntaa, otetaan väkisin äänestyskortit toisinajattelevilta kansanedustajilta, määrätään oma uusi hallinto ja ruvetaan vauhdilla kumoamaan vanhoja lakia ja ottamaan käyttöön uusia. Ensimmäinen kumottu on niin sanottu ”kielilaki” (alueellisen enemmistön käyttökielestä), ja tämä tapahtuu maassa, jossa yli puolet väestöstä puhuu venäjää eikä ukrainaa.


Nämä eivät ole valtion joukkoja, vaan maidanilaiset



"Rauhallinen" protesti
Elossa oleva laillinen presidentti joutuu vastoin laillista käytäntöä syrjäytetyksi vallasta hänen poissa ollessaan ja uhataan hirttämisellä!?! Rovnon kaupungissa Muzychkon (Sashko Bilyi) tapaiset terroristi-rosvot hyökkäävät Syyttäjävirastoon ja nöyryttävät virallista alueellista Syyttäjää. Ja tätä kaikkea näytetään elävänä suorissa lähetyksissä (Venäjän TV) ja netissä. Mutta ei Euroopassa.
https://www.youtube.com/watch?v=BzmSJLAr0XM


Tässä kuvassa on Aleksandr Muzychko (Sashko Bilyi) ääriradikaali, terroristi, Rovnon kaupungin hallituksen kokouksessa. Tämä henkilö on jo poistettu kuvioista Avakovin toimesta. Liian ruma mediakuva.

Maidanilla on jatkuvasti 2-3 tuhatta ihmistä. Nämä eivät ole rauhallisia kansalaisia. Ne ovat hyvin leireillä valmennettuja nuoria – ukrainalaisia kansallismielisiä ja fasisteja (Banderan seuraajia). Tämä ei ole kuvaannollinen nimitys, vaan heidän poliittinen suunta – äärioikeistolaisia radikaaleja (heidän sankarinsa Stepan Bandera joukkoineen oli sadistinen hirviö Ukrainan saksalaisten miehityksen aikana viime sodassa, hänen saavutuksissaan on tuhansia teloitettuja juutalaisia, puolalaisia, valkovenäläisiä). Hyvin järjestäytyneitä militanttimuodostelmia – ”satoja” (”sotnia”), joilla on komentajia ja valmentajia entisestä Jugoslaviasta ja Izraelista.






Suuret ihmismassat tulevat Maidanille viikonloppuisin katsomaan tapahtumia ja ansaitsemaan vähän lisärahaa, protestiin osallistumisesta (ns. ”seisonnasta”) maksetaan 100-400 grivnaa (30-60 dollaria) päivässä per ihminen. Tämäkin tieto tulee suoraan aukiolta ja on netissä. Osapuolia haastatellaan suorissa lähetyksissä. (Mielenkiintoista on se, että ulkomaalaiset lehtimiehet eivät käy aukiolla, se on vaarallista, siellä on vain ukrainalaisia ja venäläisiä reporttereita). Puhelinkuvia tulee myös tavallisilta ihmisilta-silminnäkijöiltä.







”Naruista vetäjät” juttelevat puhelimessa henkilövalinnoista uuteen Ukrainan hallitukseen, ja keskustelut vuotavat nettiin. No, sellaista sattuu, Viktoria Nuland pyytää anteeksi rumaa kielenkäyttöä EU:sta puhuen (”ja f…k EU”). Hän on kuulemma tottunut sellaiseen kielikäyttöön nuoruudessaan ollessaan venäläisella kauppalaivalla?! (Englanniksi?!) Keskustelun todellisesta sisällöstä ei sanaakaan. (Ja tämäkin on fakta, se on virallisen USA:n edustajan selitys, tarkistakaa itse.)

Sitten on yöprotestin väkivaltainen hajottaminen. Ja sitten tuntemattomat tarkka-ampujat rupesivat ampumaan ihmisiä molemmilta puolilta. (Ashton ja Estonian ulkoministeri keskustelevat puhelimessa versiosta, että tarkka-ampujat tilattiin opposition puolelta, puhelu vuotaa nettiin). Ei ole mikään uusi teknologia, amerikkalaiset erikoisjoukot käyttävät sitä joka paikassa kaavan mukaan.



Maidanilla seisovat ja jopa koko Kiovan asukkaat eivät edusta koko Ukrainan väestöä, varsin sen kaakkoisosan asukkaita venäjänkielisiltä suurteollisuusalueilta, jotka ylläpitävät koko maan hyvinvointia. Ja sitten maidanilaiset eivät missään nimessä edusta autonomista venäläistä Krimiä, joka päätti heti paikalla erota Ukrainasta ja liittyä takaisin Venäjään.



Luganskin venäjänmieliset







Ja tässä ovat ”tritushki” (kolmoset) - ”sätkynukkeja”, pelinappuloita: Tiagnibok (”Svoboda” oikeistoradikaalit), Klichko (”Udar” keskusta-radikaalit), Jatseniuk (”Batkivshina”, Timoshenkon puolue, pro-amerikkalaiset) ja Viktoria Nuland Amerikan suurlähetystössä.



Ja tässä on myös "Suklaakuningas" ja tuleva presidentti Petro Poroshenko. Nämä kuvat on otettu protestin aikana ennen maaliskuuta.

Mitä tässä oikein tapahtuu? Tämähän on ihan selvä tilanne, jokaisen järjen mukaan presidentti Janukovichin täytyi välittömästi hajottaa ”rauhanomaisen” protestin, heti kun ensimmäiset agression merkit järjestyksen valvojia kohtaan oli havaittu, viimeistään ensimmäisten ”molotovin koktailijen” jälkeen.

Kaupunkien keskusta on tuhottu, virastorakennukset on poltettu ja ryöstetty, ihmisiä on kaatunut, asukkaiden normaali elämä on pahasti häiriintynyt, mutta käskyä järjestyksen palauttamisesta ei ole tullut. Mitä tämä on? Jälleen epäpätevyyttä vai onko jo petturuutta? Eikä vain ”Berkut”- joukkoja, mutta myös omia kansalaisia kohtaan?

”Berkutin” seisonta Maidanilla


... ja rauhallinen protesti

Maidanin militantteja



Rauhallinen protesti - rivistä saatu "Berkut"-poliisi.

”Vallankumouksen lihakseksi” tuli äärioikeistolaiset - avoimesti kansallis-fasistiset puolueet ”Svoboda” (Tjagnibok), ”Oikea sektori” (Jarosh) ja moni muukin epävirallinen, mutta epäilyttävän hyvin valmistautunut järjestö (joku ”Trizub”, joku ”Kansalliskongressi” yms. Myös Klichkon puolueen nimi on ”Isku”- ”Udar”.)

Nuorison keskuudessa on paljon hämmentyneitä isänmaallisia poikia, jotka järkyttyivät väkivallasta, mutta niistä ei kerrota paljon.

Ja sitten tämä aivan rajaton Venäjää vastainen kampanja ukrainalaisissa ja länsimaisissa media-välineissä. Vaikka Venäjä on ainoa maa, joka viimeiseen asti pysyi sekaantumatta Ukrainan kriisiin ja jopa kommentoimatta tapahtunutta. Siihen asti kun venäjänkieliset rupesivat pyytämään apua Venäjältä. Krimillä on virallinen Venäjän laivastotukikohta (tapahtumien aikana 16 000 sotamiestä, avunpyynnön jälkeen määrä oli nostettu kiintiörajaan 25 000:een).


Sivistynyt maailma reagoi heti huutamalla Venäjän Ukrainan miehityksestä.

Kuka tarvitsee niin kipeästi Ukrainan ja Venäjän välistä sotaa?

No, oikeastaan, kaikki ja ennen kaikkia USA. Se on aina käyttänyt eduksekseen sotaa kuin sotaa. Sehän on rahaa. Ja kaaosta, mitä voi myös käyttää omaksi eduksi. Jopa rauhaa rakastava Suomi mielellään myy nyt varusteet ja aseet kaikille puolille (Ukrainalle kaasunaamareita ja Venäjälle jotain aseisiin liittyvää). Venäjän heikentämistä, missä mielessä tahansa, hurrataan. (Paitsi Suomi, joka on riippuvainen Venäjän hyvinvoinnista). USA yrittää kaikin voimin päästää lähelle Venäjän rajoja. Ukraina (sen läntinen osa) pyrkii NATO:on ja amerikkalaiset mielellään tuovat NATO:n ja omat joukkonsa Ukrainalle ja sijoittavat tukikohtansa ohjuksineen suoraan Venäjän rajalle.

Venäjä ei ole tuonut mitään joukkojaan Krimille, vaan nostanut sallitun Krimin tukikohtansa kiintiön 16000:sta 20000:een (yläraja on 25 000). Suorasta venäjänkielisen enemmistön ja Krimin laillisen hallituksen pyynnöstä pieni määrä tätä nostettua kontingenttia on annettu Krimin hallituksen käyttöön ydinvoimaloiden vartio- ja järjestyksen ylläpitotehtäviin. Kukaan ei miehittänyt Krimiä. Tämä on selvitetty diplomaattikanavien kautta, tästä on puhunut Venäjän Presidentin lehdistösihteeri Peskov, ulkoministeri Lavrov ja Presidentti itse. On annettu myös ymmärtää, että Venäjä ei tule seisomaan nurkassa ja katsomaan, kun venäläisiä sorretaan, jos Kiovasta tule radikaalien lupaamia ”ystävyysjunia”.



Moskaaleja puukkoihin! (Moskal = venäläinen)

Mutta mistä tulee valekuvia muka miehitetystä Ukrainasta? Mistä tämä hysteerinen ulvonta ”venäläisestä uhasta koko maailmalle”?

Mielenkiintoista on myös se, että Pohjois-Euroopassa tämän ulvonnan säästämänä vietetään älykkäitä keskusteluja NATO:n laajentamisesta ja sota-aljanssiin liittymisestä, jota vastaan esimerkiksi Suomessa äänesti 2/3 osaa väestöä. Ei Ruotsikaan pyri kovin innokkaasti NATO:on. Mistä kotoisin ovat sitten nämä akuuttikeskustelut Natoon liittymisestä Venäjän uhan alla?

Nyt röyhkistynyt Jatseniuk, saatuaan vahvistusta Nobelin rauhanpalkinnon saajalta Obamalta, uskaltaa puhua Krimin kansan äänestyksen laittomuudesta ja presidentti Obama kannustaa hänen mielipidettään. Olen vähän ihmetellyt tätä jyrkkää Obaman vastustusta kansan itsemääräämisoikeudelle (kun sehän on puhdasta demokraatiaa), mutta sitten törmäsin ilmoituksiin libyalaisten oppositioryhmän (heimo tai mikä se sitten on) öljykenttien valloituksesta ja Libyan ranta-alueen autonomiaan pyrkimyksistä. Heimo haluaa kaupata öljynsä itse, kiinalaiset antoivat lippunsa heidän laivalleen, amerikkalaiset eivät salli ja käyttävät voimaa. Siinä se on.

Samalla Ukrainalla pidätetään uuden todellisen opposition edustajia maan kaakkois-alueelta, niitä, jotka eivät hyväksyneet Maidanin hallitusta.

Silmän räpäyksessä se, mitä oli maidanilaisten toiminnan ytimenä (kansalaisten tahdon ilmaiseminen), muuttui laittomaksi Kaakkois-Ukrainassa, demokraattisesti ilmaistuja poliittisia mielipiteitä pidetään separatismina (vaikka missään Krimiä lukuun ottamatta ei puhuta virallisesti Venäjään liittymisestä, federaatiosta, kyllä). ”Banderalais”-natsien (niitä kutsutaan myös ”banderlogeiksi”) näkemyksiä tulevaisuuden Suuresta Ukrainasta ilman venäläisiä, juutalaisia, tataareja voi esittää julkisesti, vastata niihin ei.

Hätääntyneiden Krimin venäläisten avun ja tuen pyyntöä Venäjältä pidetään maan vakauden horjuttamisen yrityksenä. Itsepuolustusjoukkoja laittomina. Fasistinen ”Oikea sektori” on hallituksessa. Mitä tahansa väliaikaishallinnon vastustamista pidetään rikoksena ja alistetaan vastatoimille – pidätyksille. Suurimpien Kaakkois-Ukrainan alueiden guvernööreiksi nimitettiin kahta tunnettua oligarkkia – media-magnaatin ja pankkiirin Igor Kolomoiskin (Sveitsissä asuva Ukrainan, Israelin ja Kyproksen kansalainen ja Euroopan Juutalaiskongressin puheenjohtaja ja natsiradikaalipuolueen ”Svobodan” (Tjagnibok) rahoittaja); sekä «isänmaallisen» media- ja metallimiljonäärin Sergei Tarutan[1]. Ihmisiltä tuntuu siltä, että vallankaappausta järjestettiin vain rikollisten klaanien vallan lisäämiseksi. Ukraina jaetaan rikkaiden välillä. Tarutalla on Donetskin alueilla suuria terästehtaita, koko hänen bisneksensä pyörii alueella, jonka guvernööriksi hän on nimitetty.

"Yes, we can!"

Nämä ristiriidat ovat niin huutavia, kaksois-standardien ilmeisyys niin silmiin hyppäävää, että hiukset nousee pystyyn. Tämän hävyttömän diplomatian, hävyttömien tiedotusvälineiden, ostettavien lehtimiesten edessä tuntemani avuttomuus saa kyyneleet silmilleni. Mutta politiikka tunnetusti ei siedä tunteita. Kuka sitten hoitaa politiikkaa? Kuka leikkii ihmisillä kuin pelinappuloilla? Ihmiset eivät pysty kieltäytymään tunteista ja niiden ilmaisemisesta. Varsin oikeudenmukaisuudesta, omatunnon tuskista, raivosta kun oikeudenmukaisuutta poljetaan maahan, tallataan näin häpeämättömästi. Ajatelkaa, ketkä nämä "ihmiset" ovat ja ovat he ihmisiä? Ja miksi oikeat ihmiset valitsevat heitä hallitsemaan itseään? Tätä vastaan ihmiset ovat tulleet Maidan-aukiolle ja mihin tämä kaikki päättyy? Saamme nähdä.

Historioitsija Andrei Fursov sanoi tästä viisasti: "Elämme mielenkiintoisia aikoja, levottomia ja vaarallisia, mutta mielenkiintoisia".

Päättäkää asioista itse, käyttäkää analyyttista työkaluanne, vertailkaa tietoja, etsikää totuuden murusia. Älkää olko "narujen vetäjien" vedettävissä, riippumatta siitä, ketkä ne sitten ovatkin. Ajatelkaa itse, tehkää mitä pitää, ja tulkoon mitä tulee.

E. Pyyhtiä Maaliskuu 2014.
______________________________________________________________________


Videomateriaalit aiheesta



Vladimir Rogov - Ukrainan tilanne sisältäpäin
Владимир Рогов Положение Украины изнутри


https://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=Lgaswkutp_M Николай Стариков

Miten Ukrainaa huiputetaan
Как разводят Украину

https://www.youtube.com/watch?v=v5nGGsAf1AI

Kirjailijan Igor Berkutin haastattelu Ukrainan tilanteesta (oligarkeista)
Интервью Игоря Беркута о положении на Украине (об олигархах)

https://www.youtube.com/watch?v=eao-NkzCt3g

Ukrainan tilanne
Материалы по Украине

http://nstarikov.ru/

Донести правду о трагедии в Киеве (Kiovan tragediasta pitää kertoa totuuden)


Videotutkimus Maidanin murhista englanniksi:



































Далее

Евромайдан История событий Euromaidan - tapahtumien historia

https://www.youtube.com/watch?v=wSIatwMbgic

Владимир Соловьев Жириновский о ЕвроМайдане

https://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=W4TVGt24yxM

Владимир Соловьев Интервью с Пресс-секретарем Песковым по Украине

https://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=rHiSOZiz2Cg

Технология Майдана Maidanin teknologia

https://www.youtube.com/watch?v=7W_-k--d2Fg

Бесы и мифы Майдана + Maidanin pirut ja myytit
37:40
Бесы и мифы Майдана: о чем не расскажут "честные" СМИ
Завтра. Про

Бесы и мифы Майдана: о чем не расскажут "честные" СМИ? Технология активации толпы. Телепередача "Завтра. 37:40
Ihmisjoukon aktivoinnin teknologia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti